Kello on kymmenen aamulla, ja Olavinrannan leirikeskuksessa Sysmässä on alkamassa seurakunnan päiväkerholaisten ja kunnan perhepäivähoidon yhteinen syyspäivä. Paikalla on kolmisenkymmentä lasta, muutama perhepäivähoitaja ja vanhempi sekä kunnan ja seurakunnan työntekijöitä.
Lapset istahtavat leirikeskuksen portaille. Seurakunnan lastenohjaaja Lahja Palvanen näyttää heille puun tainta ja kertoo tarinaa siitä, miten kukaan ei aluksi tiennyt, mikä puu siemenestä kasvaa.
Seurakunta ei saa kesäasukkaista tuloa
Sysmä on pieni päijäthämäläinen seurakunta, johon kuului viime vuoden lopussa 85,5 prosenttia kunnan 4 300 asukkaasta. Seurakunnan jäsenmäärä on viime vuosina vähentynyt noin sadalla ihmisellä vuodessa. Lapsia Sysmässä syntyi viime vuonna 12. Seurakuntalaisia kuoli 87.
Syyskuisena arkipäivänä Sysmän keskustassa on liikkeellä vain muutama ihminen. Toisin on kesällä. Silloin Sysmän väkiluku kolminkertaistuu. Se näkyy niin kunnan keskusraitilla kuin jumalanpalveluksissakin.
Seurakunnan kannalta on harmillista, ettei se saa kesäasukkaista suoria tuloja. Ylimääräiset eurot olisivat tervetulleita.
Viime vuonna seurakunnan vuosikate oli 11 000 euroa plussalla. Tilikauden tulos saatiin poistojenkin jälkeen 1 600 euroa ylijäämäiseksi, kun urkujen korjauksen yhteydessä purettiin urkurahaston varat, 22 500 euroa.
Vuonna 2009 Sysmän seurakunnan vuosikate oli 100 000 euroa miinuksella, mutta erään vanhan rahaston purkamisen ansiosta alijäämäksi jäi lopulta vain 18 000 euroa. Alijäämä johtui siitä, että puun myynnit eivät toteutuneet puukaupan täydellisen pysähtymisen vuoksi.
Ei enää rahastoja turvana
Seurakunta on valinnut talouden tasapainottamisen yhdeksi painopistealueekseen vuosiksi 2010–2012. Tasapainottamisessa ollaan kirkkoherra Petri Tervon ja talouspäällikkö Martti Komun mukaan hyvällä tiellä. Kuluvan vuoden talousarviossa tilikauden tuloksen on arvioitu jäävän 6 000 euroa miinukselle. Talouspäällikön mukaan näyttää kuitenkin siltä, että tuloksesta tulee plusmerkkinen.
Se onkin hyvä, sillä vanhoja rahastoja ei enää ole turvana, eikä seurakunta omista asunto-osakkeita eikä kiinteistöjä. Viimeinen kiinteistö, Kanttorila, myytiin nelisen vuotta sitten. Metsää seurakunnalla on 250 hehtaaria.
Sysmän kirkollisveroprosentti on 1,75, ja kirkkoherran mukaan se pyritään säilyttämään ennallaan.
– Minun aikanani kirkollisveroa on nostettu kerran, toteaa kirkkovaltuuston puheenjohtaja Lauri Kirves, joka on toiminut seurakunnan luottamustehtävissä 32 vuotta.
Kirkollisvero tuotti viime vuonna seurakunnalle 650 000 ja yhteisövero 98 000 euroa.
Laaja yhteistyö pelastaa taloutta
ysmän seurakunnan erikoisuus on laaja yhteistyö kunnan kanssa. Se on seurakunnan talouden kannalta merkittävä asia.
Esimerkki yhteistyöstä on kuusi vuotta sitten valmistunut kunnan ja seurakunnan yhteinen toimintakeskus Olavi, jota kirkkoherra nyt esittelee ylpeänä. Toimintakeskukseen on sijoitettu muun muassa kunnan liikuntahalli, seurakunnan kirkkoherranvirasto, päiväkerhotilat ja seurakuntasali.
Kunta omistaa toimintakeskuksesta kaksi kolmasosaa ja seurakunta yhden kolmanneksen. Seurakunta maksaa omista tiloistaan yhtiövastiketta ja kunnan tilojen käytöstä vuokraa.
Olavin käyttöönotto on Tervon mukaan osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Samaa mieltä ovat talouspäällikkö Komu ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kirves, vaikka jälkimmäinen myöntääkin aikanaan epäilleensä hanketta.
Tänä vuonna kunta siirtyi käyttämään myös seurakunnan leirikeskusta Olavinrantaa. Se maksaa keskuksessa järjestämästään omasta toiminnastaan vuokraa seurakunnalle. Esimerkiksi yhteisistä leireistä ei vuokraa makseta, mutta leirimaksut saa seurakunta.
Nuorisotyössäkin voimat yhteen
Yhteistyötä tehdään myös lapsi- ja nuorisotyössä. Seurakunnan ja kunnan nuorisotyöntekijät järjestävät avoimien ovien toimintaa paikallisen 4H-yhdistyksen kanssa. Viime kesänä pidettiin ensimmäiset kunnan ja seurakunnan yhteiset lastenleirit.
– Yhteisiä lapsia ja nuoriahan nämä ovat, seurakunnan nuorisotyönohjaaja Erja Pesu tuumii.
Nuorisotyöntekijöiden mukaan yhteistyössä on useita etuja, kuten se, että voimat yhdistämällä leireille saadaan helposti riittävä määrä aikuisia.
– Yhteistyö merkitsee meille myös omaa työyhteisöä. Meitä on ainakin kaksi miettimässä nuorten asioita, ja kun 4H:n toiminnanjohtaja otetaan mukaan, on kasassa jo kolmen kimppa, kunnan nuorisotyöntekijä Tuija Pessa selvittää.
Sysmäläiset ovat olleet tyytyväisiä kunnan ja seurakunnan yhteistoimintaan. Viime kesän lastenleiriläisten vanhemmille ilmoitettiin, ettei kirkkoon kuulumattomien lasten tarvitse osallistua hartauksiin, vaan niiden ajaksi järjestetään muuta toimintaa. Kukaan ei tarttunut tähän mahdollisuuteen.
Siunaustilaisuuksia liikaa yhdelle papille
On torstai-iltapäivä, ja seurakunnan työntekijät kokoontuvat Olaviin jokaviikkoiseen palaveriinsa. Jokainen on saanut ennalta kirjoittaa kahvihuoneen seinällä olevaan listaan asian, jota haluaa kokouksessa käsiteltävän.
Kokous aloitetaan kahvilla ja virrellä.
Seurakunnassa on diakoniatyöntekijä, nuorisotyöntekijä, kanttori, lastenohjaaja, talouspäällikkö, kaksi toimistosihteeriä ja kaksi seurakuntamestaria. Heistä toinen hoitaa toimintakeskuksen emännän tehtävät, toinen kirkon ja hautausmaiden suntion tehtävät.
– Meitä pappejakin on vielä kaksi, onneksi. Viime vuonna jo pelkästään siunaustilaisuuksien hoito olisi ollut raskasta yhdelle papille, sillä sukuhautaukset mukaan lukien hautaan siunauksia oli 103. Ne työllistivät paljon myös kanslisteja, kanttoria ja seurakuntamestareita, Tervo huokaa.
Pienestä työntekijäjoukosta huolimatta henkilöstökulut muodostavat seurakunnan toimintakuluista suurimman menoerän, 60–70 prosenttia.
Vapaaehtoistyö merkittävää
Seurakunnan vapaaehtoisten panos on Tervon mukaan tärkeä ja taloudellisesti merkittävä. Vapaaehtoiset hoitavat esimerkiksi perhekerhoa, miesten piiriä ja lähetyssihteerin tehtäviä sekä pyörittävät Lähetyssoppea.
Säästöjä henkilöstökuluihin tuo se, että toimistosihteerit ovat omasta pyynnöstään tehneet vuoden alusta neljän päivän työviikkoa. Lisäksi monet työntekijöistä pitävät lomarahat vapaina.
Siivous ulkoistetaan
Jatkossa seurakunta ulkoistaa Olavin toimintakeskuksen siivouksen. Jos päätös menee kirkkovaltuustossa läpi, siivouksesta ja emännän tehtävistä vastaavan seurakuntamestarin virka lakkautetaan. Se tarkoittaa, että tehtävää hoitava henkilö irtisanotaan, mutta hänelle voidaan myöhemmin tarjota osa-aikaista työtä.
Säästöjä siivouksen ulkoistamisesta saadaan 10 000–15 000 euroa vuodessa.
Ilmalämpöpumpuilla säästöä
Kiinteistömenot Sysmässä pidetään pieninä tekemällä tarvittavat korjaukset heti. Lämmityskulujen vähentämiseksi leirikeskukseen ja kappeleihin on hankittu ilmalämpöpumput.
Toimintakuluista on Tervon ja Komun mukaan karsittu kaikki löysät pois.
– Mutta se, mikä on tarpeen tehdä, tehdään hyvin ja pihistelemättä. Esimerkiksi päiväkerhotyön 50-vuotisjuhlaa vietettiin viime vuonna komeasti järjestämällä pitkin vuotta erilaisia tapahtumia, Tervo kertoo.
Uusia säästökohteita on vaikea löytää. Komu kyllä miettii, miten hautausmaiden töissä voitaisiin säästää. Seurakunnalla on kaikkiaan kolme hautausmaata. Ulkoistaminen olisi yksi mahdollisuus, mutta Komun laskelmien mukaan hautojen hoidon ja hautausmaan puistotöiden osto yrittäjältä olisi ollut kalliimpaa omaan työhön verrattuna arvonlisäveron ja yrityksen ottaman katteen vuoksi.
”Tärkeintä on itse työ”
Väen vähenemisestä johtuviin haasteisiin Tervo, Komu ja Kirves näkevät ratkaisuna seurakuntarakenteiden muutoksen.
Jos kuntaministeri Henna Virkkusen nimellä kulkeva malli työssäkäyntialueen kuntien yhdistymisestä toteutuu, myös alueen seurakunnat yhdistetään toisiinsa. Sysmälle tämä merkitsisi yhdistymistä Heinolan, Hartolan ja Pertunmaan kanssa.
Tervo ei vastusta mallia, jossa Sysmästä tulisi isomman seurakunnan kappeliseurakunta.
– Tärkeää on, että Sysmän seurakunnan nimi säilyy, Tervo sanoo.
Kirvestä kiinnostaa kirkkohallituksen viime keväänä esittelemä malli, jossa noin 30 000 seurakuntalaisen kokoinen rovastikunta omistaisi seurakuntien omaisuuden ja jonka palveluksessa myös henkilöstö olisi.
– Koko ajan on kuitenkin muistettava, että tärkeintä on itse työ. Talous ja rakenteet ovat vain sen mahdollistamista varten, Kirves painottaa.
Tervo, Komu ja Kirves suhtautuvat ongelmista ja haasteista huolimatta tulevaisuuteen luottavaisesti. Seurakunta on velaton, ja kassavarat riittävät maksujen hoitoon 286 päiväksi.
Vaikka mitään erityistä ei tehtäisi, seurakunta pystyisi toimimaan vielä vuosia.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä