Yle uutisoi viime viikolla, että kaikki ehdokkaat kannattavat keskustelujen aloittamista Luther-säätiön kanssa. Kotimaa24 kysyi ehdokkailta neljä tarkentavaa kysymystä.
Kaikki piispanvaalin kuusi ehdokasta toivoisivat yhteyttä kirkon ja Luther-säätiön välille. He myös olisivat valmiita avoimiin keskusteluihin ristiriitojen ratkaisemiseksi. Kukaan ei olisi ainakaan suoralta kädeltä suosittamassa seurakuntien tilojen antamista Luther-säätiön käyttöön.
Tätä kysyttiin:
1. Mistä asioista haluaisitte Luther-säätiön kanssa keskustella?
2. Mikä olisi keskustelun päämäärä?
3. Olisitteko valmiita keskustelemaan myös seurakuntien tilojen luovuttamisesta Luther-säätiön jumalanpalveluskäyttöön?
4. Sallisitteko tilojen käytön?
Sakari Häkkinen: 1. Mielessäni ei ole mitään erityistä teemaa, josta haluaisin juuri nyt keskustella Luther-säätiön kanssa. Avoin keskustelu lähtisi varmaan liikkeelle siitä, että ensin sovittaisiin, mistä puhutaan (muuten se on helposti kuulustelu eikä keskustelu). YLE:n haastattelussa sanoin, että olisi helpompaa keskustella puhtaalta pöydältä, jos Luther-säätiö olisi selkeämmin oma kirkkonsa, kun sillä on jo piispa ja papitkin. Tätä kommenttiani ei taidettu julkaista.
2. Avoimessa keskustelussa ei tulosta voi julistaa etukäteen! Keskustelu kuitenkin toivottavasti edistäisi sellaista luottamusta puolin ja toisin, ettei toista tarvitse nähdä vihollisena tai vastapuolena.
3. En. Seurakunnat päättävät tilojensa käytöstä täysin itsenäisesti. Ne neuvottelut on käytävä siksi seurakuntien kanssa, ei piispan tai kapitulin. Olisi epäreilua seurakuntia kohtaan, jos piispa neuvottelisi seurakuntien päätösvallassa olevista asioista.
4. Viittaan edelliseen vastaukseen.
Jari Jolkkonen:
– Luther-säätiötä yhdistää Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ennen kaikkea rakkaus yhteiseen luterilaiseen tunnustukseen. Se on arvokasta ja sitä haluan vaalia. Uskon ja rakkauden takia kirkossa pitää kuitenkin olla myös yhteinen järjestys. Jokainen pappi lupaa sitoutua sekä kirkon tunnustukseen että kirkon järjestykseen. Ei voi valita vain toista.
– Luther-säätiön säännöt pyrkivät tosiasiallisesti korvaamaan kirkkolain ja järjestyksen. Jos kuka tahansa voi perustaa hiippakuntia, luoda piispan virkoja, vihkiä pappeja tai hoitaa sakramentteja, se johtaa anarkiaan. Sellainen ei käy. Oikea oppikaan ei siihen oikeuta.
– Seurakunnan tilojen käytöstä päättää kukin seurakunta, ei piispa eikä piispainkokous. Itse ajattelen, että kokonaiskirkollisella tasolla pitäisi ensi purkaa kilpailutilanne, jossa säätiön omat säännöt korvaavat kirkkojärjestyksen. Sen jälkeen seurakuntien olisi helpompi olla suopeita tilojen lainaamisessa.
– Toivon, että hajaannus saataisiin voitettua, sovinto löytyisi ja Luther-säätiön uskonpalo voisi kanavoitua kirkkoomme.
Pauliina Kainulainen:
1. Haluaisin, että kohdattaisiin saman pöydän ympärille pohtimaan sitä mikä on kirkon hengellinen ydin ja käsitys pelastuksesta. Löydettäisiinkö niin paljon yhteistä pohjaa, että löytyisi toimivat yhteistyön ratkaisut. Se vaatisi yhteentuloa molemmilta puolilta ja uudenlaista yhteyttä. Vaikka sitä ei löytyisi, niin silti pitäisi yrittää etsiä uutta yhteistä pohjaa. Kaikkia asioita pitäisi lähestyä hengellisen ytimen kautta, myös Luther-säätiön kanssa.
2. Keskustelun päämäärä on yhteisten hengellisten lähteiden löytyminen. Keskustelu median välityksellä ei kykene sitä ilmaisemaan. Uskon, että sitä on.
3. Olisitko valmis puhumaan tilaratkaisuista? Ensin pitäisi käydä yleiset keskustelut. Haasteena on miten ehtoollisen vietto voidaan käytännössä toteuttaa. On tärkeää, että ehtoollisyhteyttä ei saa hajottaa.
Jaana Marjanen:
1. Mistä asioista haluaisitte Luther-säätiön kanssa keskustella? Hajaannuksesta, jonka Luther-säätiön toiminta on synnyttänyt kirkossa, ja hämmennyksestä, jota se herättää seurakuntalaisissa. Kun Luther-säätiö on ottanut pappisvihkimykset omiin käsiinsä ohi kirkon järjestyksen ja alkanut rakentaa toiminnallaan raja-aitoja ehtoollispöydän ympärille, se on käsittääkseni matkalla omaksi kirkoksi. Jos se muodostaisi oman kirkon, siihen voitaisiin luoda ekumeeniset suhteet.
2. Mikä olisi keskustelun päämäärä?Jo keskusteleminen voi olla arvokasta. Päämääräksi voisi asettaa jonkinlaisen ymmärryksen lisääntymisen puolin ja toisin.
3. Olisitteko valmiita keskustelemaan myös seurakuntien tilojen luovuttamisesta Luther-säätiön jumalanpalveluskäyttöön?Niillä edellytyksillä, jotka minulla nyt on tiedossa, se ei mielestäni ole mahdollista. Luther-säätiön ehtoollispöytä ei ole avoin kaikille kirkkomme jäsenille eikä se tunnusta kaikkia kirkkomme pappeja papeiksi.
4. Sallisitteko tilojen käytön?Seurakunnan tilojen käytöstä päättää kirkkojärjestyksen mukaan kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä. Edelliseen vastaukseen viitaten en voisi suositella sellaista käytäntöä seurakunnille.
Tapani Nuutinen:
1. Luterilaisen kirkon päätunnustuskirja Augsburgin tunnustus määrittelee kirkon ykseyteen riittävän yksimielisyyden evankeliumin opista ja sakramenttien jakamisesta. Tästähän olisi lähdettävä eli mitä käsitetään kuuluvaksi evankeliumin oppiin ja että sakramentit jaetaan Jumalan sanan mukaisesti. Keskeiseksi kysymykseksi nousee näin ollen mm. raamattukäsitys. Samalla olisi tietysti kuultava Luther-säätiön esityslista. Tähän on myös sanottava, että keskustelu olisi käytävä koko kirkon tasolla ei vain Kuopion hiippakunnassa.
2. Päämäärä olisi toisaalta siis selvittää, onko yhteydelle edellytyksiä ja missä asioissa voitaisiin kenties toimia yhteisessä rintamassa, kuten toimitaan vaikkapa ekumeenisella rukousviikolla ja miten esim. Joensuussa eri kristillisten seurakuntien kesken on voitu toimia.
3. Asia ratkeaa sen perusteella, miten ykköskysymyksen kohdalla edetään. Erillisiä jumalanpalveluksiahan ei tarvitsisi ollakaan, jos edettäisiin yhteyden asiassa.
4. Samoin kuin edellä. Olisi kyllä kokonaiskirkossa selvitettävä, mitä piispainkokouksen (ja Ekumeenisen neuvoston) ohje, että annetaan kirkkotilat käyttöön toisten kristillisten kirkkokuntien esimerkiksi vihkitoimituksia varten, tarkoittaa suhteessa Luther-säätiöön.
5. Olisipa ihan hyvä keskustella kirkossamme laajemminkin, mitä ja miten evankeliumia olisi julistettava tässä ajassa. Onneksi tätä keskustelua käydäänkin
Miikka Ruokanen:
Kaikkein tärkeintä on, että kirkkomme tekisi kaikkensa, jotta kirkko ei jakaantuisi, koska teologisesti katsoen kristilliseen uskoon kuuluu yhden, jakamattoman kirkon tunnustaminen. Ehdotan, että Suomen ev.lut. kirkko aloittaisi rauhanneuvottelut Luther-säätiön kanssa kirkon hajoamisen estämiseksi. Yksittäinen piispa ei tässä tilanteessa voi tehdä mitään, skisma on jo päässyt kehittymään niin pitkälle.
Lue myös
Luther-säätiön dekaani kannattaa piispaehdokkaiden keskustelunavausta
Ilmoita asiavirheestä