Soinin kirkon edustalla kävelee vastaan hymyilevä, stetsonipäinen mies. Kyseessä on seurakuntamestari Juha Akonniemi. Vuodesta 1990 kirkon palveluksessa työskennellyt Akonniemi siirtyi Soiniin Lappajärven seurakunnan palkkalistoilta neljä vuotta sitten. Soinissa auennut työmahdollisuus oli miehelle erittäin mieluinen.
– Olen kotoisin Soinista, eli se oli yksi tärkeä näkökulma. Kun myös apua tarvitsevat vanhempani sekä monet ystäväni asuivat Soinissa, oli päätös työpaikan vaihdosta helppo, Akonniemi toteaa.
44-vuotias Akonniemi iloitsee pääsystään kutsumusammattiinsa, sillä hän viihtyy ihmisten parissa.
– Parasta tässä työssä on mahdollisuus kohdata erilaisia ihmisiä ja kuulla heidän kokemuksistaan sekä elämäntaipaleestaan. Olen erittäin onnellinen voidessani tehdä tätä työtä.
Suru koskettaa
Vaikeimpia hetkiä seurakuntamestarin ammatissa ovat hautajaiset. Surevien ihmisten kohtaaminen on yksilöllistä, vaikka työn tuoma rutiini tarjoaakin apua.
– Jokainen sureva on oma persoonansa. Pyrin osaltani kuuntelemaan ja myötäelämään mahdollisimman hyvin surevien mukana.
– Hautajaiset ovat myös tuoneet jälkikäteen positiivisen olon ihmisten kiitettyä sydämestään järjestelyistä ja kaikesta muusta. Se vahvistaa ajatusta siitä, että olen oikeassa ammatissa.
Akonniemi joutui itsekin kohtaamaan surun pian Soiniin muutettuaan.
– Isäni nukkui pois vuonna 2014. Se oli minulle todella kova paikka, vaikka olen työssäni käynyt saman läpi useita kertoja. Omaan suruun ei voi kuitenkaan valmistautua, se näyttää muotonsa vasta ollessaan kohdalla.
Koulutusta tarvitaan
Akonniemi pitää tärkeänä seurakunnan työntekijöiden mahdollisuutta saada haluamaansa täydennyskoulutusta.
– Olen vuosien varrella hankkinut jonkin verran lisäkoulutusta, kävin muun muassa tulityökurssin. Koulutukseen pääsy on järjestynyt aina, kun olen asiaa esittänyt.
Kaikkien kohdalta lisäkoulutuksen saanti ei suju kitkatta. Ongelmaksi saattavat muodostua esimerkiksi taloudelliset näkökulmat. Akonniemi toivoo asiasta avointa keskustelua seurakunnissa.
– On tärkeää, että työntekijät saavat tietoa koulutusmahdollisuuksista. Pidän lisäkoulutuksen hankkimista erittäin hyvänä vaihtoehtona, sillä jokainen kurssi tuo lisänäkemystä työhön.
Haudan pohjalle pudonneet silmälasit ongittiin haravalla ylös
Kahdenkymmenenkuuden vuoden työuralle mahtuu monenlaisia tapahtumia. Vaikka kaikki sattumukset eivät ole naurattaneet tapahtumahetkellä, ovat ne nostaneet hymyn kasvoille myöhemmin. Toisinaan on myös vaadittu onnea loukkaantumisten välttämiseksi.
– Erään kerran oli suuri vaara ikävästä lopusta. Tuolloin neljä ihmistä laski vainajaa hautaan liinojen avulla. Liina lipesi kuitenkin erään kantajan käsistä, minkä vuoksi hän kaatui samalla eteenpäin.
– Vaarassa ollut mies sai onnekseen taiteiltua itsensä avoimen haudan yli tippumatta alas. Hän pyörähti tavallaan akselinsa ympäri jääden istumaan eripuolelle hautaa, mistä oli arkkua laskemassa, Akonniemi muistelee.
Toinen erikoinen episodi liittyy silmälaseihin jotka putosivat arkunkantajan päästä haudan pohjalle.
– Ne jäivät sinne hautajaisten ajaksi. Nostimme lasit ylös hieman myöhemmin haravan avulla, sillä ne olivat haltijalleen todella arvokkaat, Akonniemi kertoo.
”Haudankaivuu lapiolla kaatosateessa ei tuntunut unelmatyöltä”
Oma lukunsa on Akonniemen työuran alkuaika, jolloin hän kaivoi haudat lapiolla.
– Kaivoin viisi ensimmäistä työvuottani haudat käsipelillä, mikä oli rankkaa hommaa. Varsinkin sateisella säällä urakassa saattoi kulua koko päivä.
– On pakko myöntää, että lapioidessani kaatosateessa haudan pohjalla mutaista maata en kokenut olevani unelma-ammatissani. Nyt tuo aika kuitenkin jo hymyilyttää, Akonniemi nauraa.
Vastapainoa työelämään Akonniemi hakee harrastuksista. Kesäaikaan mieluisa paikka on pesäpallokatsomo.
– Olen Vimpelin Vedon kannattaja. Suuntaan Saarikentälle aina kun mahdollista. Nautin pelin nopeatempoisuudesta ja tapahtumarikkaudesta. Myös katsomon tunteikas ja yhteisöllinen ilmapiiri vetää puoleensa.
– Viihdyn myös mökillä. Rauhallinen järvimaisema tarjoaa erinomaista vastapainoa työelämän välillä hyvinkin kiireiselle menolle.
Mieluisia Evankelisluterilaiseen Kansanlähetykseen kuuluvalle Akonniemelle ovat myös puhujantehtävät.
– Kierrän puhujana hengellisissä tilaisuuksissa seurakunnissa ja kodeissa. Koen sen erittäin antoisana. Kun kuulen puheeni koskettaneen jotain kuulijaa, olen siitä iloinen ja kiitollinen.
Kuva: Tomi Olli
Ilmoita asiavirheestä