Suomalaisten käsityksiä kuolemanjälkeisestä on selvitetty jo pitkään. Tuoreimmasta kirkon nelivuotiskertomuksesta Osallistuva luterilaisuus selviää, että suomalaisia vahvimmin luonnehtiva suhtautumistapa kuolemanjälkeiseen elämään on nykyään agnostisismi.
Vuoden 2015 Gallup Ecclesiastica -kyselyyn vastanneista 71 prosenttia oli sitä mieltä, että kukaan ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Tähän näkemykseen yhtyvät sekä ne, joiden mielestä kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuus on olemassa, että ne, jotka eivät kuolemanjälkeiseen usko.
Sukupuoli ja ikä vaikuttavat selvästi siihen, mitä kuolemanjälkeisestä ajatellaan. Kuolemaan kaiken loppuna uskoi 47 prosenttia suomalaisista miehistä ja 31 prosenttia naisista. Erityisen vahvasti kuolemaan kaiken loppuna uskoivat 25–34-vuotiaat vastaajat.
Jälleensyntymisuskoa kannatti kyselyssä noin 13 prosenttia suomalaisista. Ajatus kuolevan ihmisen sulautumisesta maailmankaikkeuteen sai kannatusta 26 prosentilta.
Noin 18 prosenttia vastaajista uskoi niin kuin kirkko on perinteisesti opettanut eli siten, että kuoleman jälkeen ihminen menee joko taivaaseen tai helvettiin. Sama osuus vastaajista uskoi, että kuoleman jälkeen on välitila, jossa ihminen odottaa lopullista päämääräänsä. Kymmenen prosentin mielestä kaikki pääsevät taivaaseen.
Suomalaisista 18 prosenttia uskoo, että kuolleet näkevät elävien maailman.
Viimeisten vuosikymmenten aikana suomalaisten usko kuolemanjälkeiseen on heikentynyt merkittävästi.
Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtajan Kimmo Ketolan mukaan luterilainen perinne saattaa osin selittää suomalaisten heikkoa uskoa tuonpuoleiseen. Protestanttiselle reformaatiolle oli ominaista torjuva suhtautuminen taikauskoon ja pyhimyskulttuuriin. Tämän vuoksi kansanomaiset tavat, joilla oli pidetty yhteyttä kuolleisiin, ovat kadonneet luterilaisista maista.
Seurauksena tästä Pohjoismaissa ei ole tapoja, jotka muistuttaisivat kuolemanjälkeisestä todellisuudesta, joten siitä on tullut yhä abstraktimpi opinkappale.
”Luterilaisuudelle ominainen opillisen puhtauden vaaliminen ja jyrkän torjuva suhtautuminen kansanomaisiin uskonnollisiin tapoihin on siten pitkällä aikavälillä saattanut olla kaivamassa maata kirkon omankin sanoman uskottavuudelta”, Kimmo Ketola kirjoittaa nelivuotiskertomuksessa
Osallistuva luterilaisuus
.
Kuva Raision kirkkomaalta: Olli Seppälä
Lue myös:
Suomalaiset eivät miellä iltarukousta tai pyhäkoulua uskonnolliseksi kasvatukseksi
Ateisteille ja uskonnottomille kansallisylpeys on keskimääräistä tärkeämpää
Suomalaiset suhtautuvat kielteisesti neljään uskonnolliseen ryhmään
Ilmoita asiavirheestä