Teologiselta koulutusalalta valmistuneiden työmahdollisuudet ovat kaventuneet. Seurakunnat, jotka ovat työllistäneet luterilaisista papeista 91 prosenttia, kamppailevat talousvaikeuksissa muun muassa kirkollisverotulojen laskun vuoksi.
Pappien sijaisuuksia sekä virkoja on jätetty täyttämättä.
Vuonna 2014 Suomen luterilaisessa kirkossa vihittiin enää vain 65 uutta pappia, kun pappisvihkimyksiä on ollut jopa 190 parhaimpina vuosina. Vuonna 2014 vihityistä papeista pätkätöissä aloitti peräti 90 prosenttia.
Työmarkkinoille pyrkivien pätkäpappien tuntemuksia selvittivät lehtori Visa Tuominen ja yliopistonlehtori Heikki Salomaa Itä-Suomen yliopistolta. Työpoliittisessa aikakauskirjassa (1/2015) on juuri ilmestynyt Pätkäpappina – aina toisen jäljillä.
Se valottaa asiaa kahden vuosia pätkäpappeina toimineen henkilön, Albertin ja Angelan kokemuksia.
Pätkäpapin työssä jaksaminen on koetuksella, koska nuorelle työntekijälle on harvoin tarjolla mentorointia tai työnohjausta. Sijainen ei juuri pysty pitämään lomia normaalissa loma-aikojen kierrossa vaan yleensä vasta työsuhteensa päätteeksi. Pätkätyön aikana voimavaroja syö seuraavan työpaikan löytäminen ja taloudelliset seikatkin askarruttavat.
Haastateltavat olivat kokeneet positiivisena sen, että olivat nähneet erilaisia seurakuntia ja moninaisia tapoja hoitaa töitä. Lyhyetkin työpätkät olivat kerryttäneet verkostoja ja työkokemusta. Ne olivat auttaneet seuraavan sijaisuuden löytymiseen. Haastateltavat olivat kääntäneet työsuhteiden väliset työttömyysjaksot tai puolipäiväisen työsuhteen edukseen esimerkiksi lomailemalla ja suorittamalla jatko-opintoja.
Lue myös
Pappien työllisyystilanne heikentynyt entisestään
Ilmoita asiavirheestä