Kirkko sai vuodenvaihteessa kaksi päivitettyä kirkon lähetystehtävää säätelevää asiakirjaa. Perussopimus korostaa lähetysyhteistyön merkitystä. Peruslinjaus puolestaan huomioi turvapaikanhakijoiden myötä muuttuneen tilanteen kotimaassa.
Kirkon lähetystyön keskuksen johtajan Risto Jukon mukaan kirkon ja seurakuntien merkitys lähetyksen toimijana on korostunut maailmalla ja sitä myöten myös Suomessa. Tämä näkyy päivitetyssä perussopimuksessa, jonka kirkko solmii viisivuotiskaudeksi seitsemän lähetysjärjestön ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Sopimus astuu voimaan kesäkuussa, kun järjestöt ovat sen hyväksyneet.
– Lähetystyön omistajuus on yhä enemmän seurakunnilla. Se asettaa järjestöille isompia haasteita työn laadukkuuden, vaikuttavuuden ja yhteistyön suhteen, Jukko sanoo.
Lähetysjärjestöjä kannustetaan syvenevään yhteistyöhön
Kirkon keskushallinto ei sanele, minkä perussopimuksen solmineen järjestön työtä seurakunta tukee. Se on seurakunnan oma valinta.
Seurakunnan valintojen helpottamiseksi Kirkon lähetystyön keskus ohjaa kirkon lähetysjärjestöjä erikoistumaan ja sitä kautta erottumaan selkeämmin toisistaan.
– Kaikki kirkon kanssa perussopimuksen solmineet lähetysjärjestöt ovat jo nyt erilaisia ja toivottavasti yhä syvenevässä määrin erikoistuvat joko eri teemoihin, työmuotoihin tai maantieteellisiin alueisiin, Jukko sanoo.
– Kehotamme niitä kutakin miettimään omaa paikkaansa lähetyksen kokonaisuudessa ja tekemään yhä enemmän yhteistyötä seurakuntien ja toistensa kanssa.
”Hienoa, että seurakuntien ääni on nyt entistä voimakkaampi”
Seurakuntien omistajuuden korostaminen on Suomen Lähetysseuran kotimaan työn johtajan Satu Kantolan mukaan ollut asia, jota Lähetysseura on nimenomaan itse pyrkinyt sitkeästi edistämään. Järjestö määrittelee itsensä lähetystyön kanavaksi seurakunnille. Samalla se kuuntelee myös ulkomailla olevien kumppaniensa ääntä.
– On hieno juttu, että seurakuntien ääni on nyt entistä voimakkaampi. Meillä se tarkoittaa sitä, että tehdään yhdessä seurakuntien kanssa työskentelyjä, joissa ne itse pohtivat omaa tahtotilaansa ja sitä, mitä ne tahtovat saada lähetystyöllä aikaan, Kantola sanoo.
Seurakunnat ovat myös Suomen Lähetysseuran jäseniä ja pystyvät oikeasti käyttämään valtaansa sen vuosikokouksessa.
Kylväjä lähettää vaikeille alueille – ”Lähetys on kristittyjen etuoikeus”
Lähetysyhdistys Kylväjä on omalla tavallaan erikoistunut. Kylväjän kotimaan työn johtaja Hanna Lindberg kertoo, että järjestön työn ja resurssien selkeä painopiste on ulkomailla. Se on jo kauan ollut vaikeiden työalueiden lähetysjärjestön maineessa.
– Olemme myös erityisesti lähettejä lähettävä järjestö. Monet seurakunnat haluavat lähetykselle ”kasvot” nimikkolähetin kautta. Lähetit toimivat omalta osaltaan myös siltana meidän Suomessa olevien ja Kristuksen maailmanlaajan ruumiin välillä. Lähetys onkin seurakuntalaisille yksi parhaimmista mahdollisuuksista kuulla ja olla mukana siinä, mitä Jumala tässä maailmassa tekee, Lindberg sanoo.
Yli puolet Kylväjän taloudesta koostuu työn ystävien suorasta vapaaehtoisesta kannatuksesta ja kaikilla läheteillä on lähettäjärenkaat.
Kylväjä painottaa ajattelussaan ”lähetyselämän” merkitystä.
– Lähetys on kaikkien kristittyjen tehtävä ja etuoikeus. Kutsumme seurakuntia kokonaisvaltaiseen lähetyselämään, jota eletään niin työalueilla kuin kotimaassa, Hanna Lindberg avaa käsitettä.
Kotiin palanneet lähetit toimivat vapaaehtoisina seurakunnan pakolaistyössä
Lähetystyön päivitetty perussopimus velvoittaa sen allekirjoittaneita lähetysjärjestöjä myös edistämään lähetystyön toteutumista kotimaassa kirkon lähetyksen peruslinjauksen mukaisesti. Tämä voi tarkoittaa seurakuntien auttamista siinä, että ne omaksuisivat lähetystyön osaksi identiteettiään.
Lisäksi se voi tarkoittaa esimerkiksi lähettien kieli- ja kulttuuriosaamisen antamista seurakunnan käyttöön siellä, missä seurakunta kohtaa maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita.
– Vuoden 2015 elokuun jälkeen kaikki lähetysjärjestöt ovat olleet valmiita auttamaan ja antamaan omaa osaamistaan seurakuntien käyttöön. Tavalla tai toisella ne kaikki ovat olleet mukana talkoissa. Sama jatkuu kyllä edelleen, Jukko toteaa.
Hän arvioi, että maahantulijoiden määrä voi laskea, mutta ilmiön loppuminen ei ole näköpiirissä.
– Kylväjän pakolais- ja maahanmuuttajatyön koordinaattori on pyydettäessä seurakuntien apuna. Monet Suomeen palanneet lähetit toimivat omassa seurakunnassaan pakolaistyön vapaaehtoisina käyttäen työalueella saatua kieli- ja kulttuurituntemustaan niin kasteopetuksessa kuin rinnalla kulkemisessa, Hanna Lindberg kertoo.
Tampereella hyviä kokemuksia kulttuurien kohtaamispaikasta
Satu Kantola puolestaan suhtautuu epäilevästi siihen, miten paljon erityisosaamista lähetysjärjestöiltä todellisuudessa kaivataan turvapaikanhakijoiden kanssa toimimiseen.
– Tilanne kyllä rehellisesti sanottuna muuttui radikaalisti, kun turvapaikanhakijoiden määrä väheni. Olimme varautuneet tekemään operaatiota, mutta seurakunnat eivät ole sitä tarvinneet. Yllättävän vähän on tullut pyyntöjä, Kantola kommentoi.
Lähinnä Suomen Lähetysseura on ollut mukana Tampereelle syntyneessä kulttuurien kohtaamispaikassa Marhabanissa.
– Se voisi levitä muuallekin ja siihen mielellään annamme konsultaatioapua.
Myös maahanmuuttajien kotouttamiseen Lähetysseura osallistuu mielellään, jos sitä mukaan haastetaan.
Kristityn identiteetin katoaminen länsimaissa uhkaa lähetystä
Kirkkojen maailmanneuvoston maailmanlähetyskonferenssista Arushasta äskettäin palannut Risto Jukko nostaa vielä esiin kristityn identiteetin. Sen katoaminen länsimaissa uhkaa myös lähetyksen jatkuvuutta. Arushan kokouksessa puhuttiin paljon opetuslapseudesta.
– Kun Jeesuksen opetuslapseudesta puhutaan, puhutaan kristityn identiteetistä. Monet länsimaissa eroavat kirkosta, koska kirkolla ei ole merkitystä heidän elämälleen. Kysymys on identiteetistä. Mikä on minun suhteeni kirkkoon? Mitä Jeesuksen seuraaminen merkitsee minulle tässä ja nyt? Entä kaste, Jukko kysyy.
Vastauksilla on vaikutusta siihen, miten kristitty suhtautuu lähetystyöhön.
– Olemme hyvin kauan pohtineet kristityn identiteettiä ja sitä, onko koko lähetystyön aika tällaisessa muodossaan ohi. Me tietysti edelleen olemme sitkeästi sitä mieltä, että meidän varsinainen tehtävämme on siellä, missä Kristusta ei vielä tunneta, Satu Kantola toteaa ja kertoo, miten mukavalta tuntuu, kun bussilastillinen irakilaisia maahanmuuttajia tulee oma-aloitteisesti osallistumaan Kuopion lähetysjuhlille toukokuussa.
– Se on mahdollisuus ja haaste meille luutuneille. Lähetys on kirkon ja seurakunnan aivan perusjuttu, Kantola sanoo.
Niin ikään Arushan konferenssissa delegaattina olleen Hanna Lindbergin kokemuksen mukaan seurakuntien suhtautuminen ja panostus lähetystyöhön vaihtelee.
– Joissakin on jo pessimismiä, kun väki vähenee ja vanhenee. Joissakin taas on rohkeasti lähdetty ylittämään työalarajoja niin, että lähetyselämä läpäisee ja yhdistää kaikki työalat ja kuuluu kaikille ja kaikenikäisille seurakuntalaisille. Olemme enemmän kuin mielellämme mukana kokonaisvaltaista lähetyselämää tukevassa yhteistyössä seurakuntien kanssa, Lindberg sanoo.
Kirkon viralliset lähetysjärjestöt
– Evankelis-luterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä
– Kirkon Ulkomaanapu
– Medialähetys Sanansaattajat
– Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys
– Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
– Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland
– Suomen Lähetysseura
– Suomen Pipliaseura
Kuva: Kati Keski-Mäenpää. Musiikkikoululaisten kahvilakonsertti Etiopiassa.
Lue myös:
Essee: Tämän päivän keskivertokristitty ei ole valkoinen mies vaan afrikkalainen nainen
Rolf Steffansson: Suomen Lähetysseura on syrjäytyneiden lähetysjärjestö
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä