Seurakuntanuorten illoissa Helsingin Pitäjänmäellä kitara soi ja kaverit laulavat. Monella on tarve sanoittaa uskonkokemustaan ja jäsentää maailmaa musiikin kautta. Olli Seppälä, yksi joukon pojista, kokee olevansa epämusikaalinen. Silti hän tuntee saman palon. Pian Olli oivaltaa: kaikkien ei tarvitse rämpyttää kitaraa. Laulut tarvitsevat sanoja. – Tuntui valtavan hyvältä sanoittaa tunteita. Myös suhteeni musiikkiin muovautui lukemisen ja…