29-vuotias Zacharias Onditi aloittaa kesäkuun alussa työnsä Lappajärven seurakunnan vt. kirkkoherrana. Virkaan hän siirtyy Vaasan suomalaisen seurakunnan seurakuntapastorin tehtävästä. Aiemmin hän on työskennellyt myös muun muassa Kokkolan seurakunnassa.
Zacharias Onditi on suomalaisen äidin ja kenialaisen isän poika. Hän syntyi Vantaalla mutta vietti lapsuutensa Sievissä Pohjois-Pohjanmaalla. Hengellisen herätyksen hän koki 16-vuotiaana.
– Lueskelin paljon erilaisia teoksia, joista yksi oli Raamattu. Se sai minussa aikaan suuren muutoksen, tunsin hengellisen työn olevan minua varten. Siitä lähti käyntiin tie, jota kuljen nyt, Onditi kertoo.
Onditilla riittää kiireitä myös perheenisänä, sillä hänellä ja vaimollaan on neljä lasta.
– Onhan siinä melkoista vipinää. Yksi lapsistamme on lisäksi erityislapsi, eli hänen kanssaan edetään eri tavalla.
Vanhempi nainen piti neekeri-nimitystä korrektina
Zacharias Onditin uudessa kotiseurakunnassa on viimeisen vuoden aikana käyty voimasta keskustelua turvapaikanhakijoista, sillä paikkakunnalla sijaitseva kylpylä Kivitippu muuttui viime syksynä vastaanottokeskukseksi. Keväällä Maahanmuuttovirasto tosin päätti lakkauttaa Kivitipun toiminnan elokuun lopussa. Onditi on tietoinen paikkakunnalla valitsevista voimakkaista näkemyksistä.
– Olen kuullut niistä. Ymmärrän, että uusi ja erilainen synnyttää ennakkoluuloja. Etninen monikulttuurisuus hämmentää helposti, jos ei ole tottunut sellaiseen. Tässäkin asiassa tiedon lisääminen sekä ihmisten kohtaaminen hälventää epätietoisuutta ja mahdollisia pelkoja.
Onditi on myös itse joutunut vuosien varrella kohtaamaan rasismia, josta osa on todella selkeää, osa taas enemmänkin epätietoisuutta.
– Eräs vanhempi mies halusi esittää seurakunnallisessa tilaisuudessa Musta Saara -nimisen laulun. Hän ei kuitenkaan tuolloin muistanut sanoja, eli laulu jäi esittämättä. Tunsin tuolloin helpotusta esityksen jäätyä väliin.
– Toisella paikkakunnalla vanhempi naishenkilö kertoi pitävänsä neekeri-nimitystä korrektina ilmaisuna. Valaisin hänelle esimerkin kautta kyseessä olevan pilkkanimi, minkä jälkeen hän tuntui ymmärtävän sanan merkityksen uudella tavalla. On silti selvää, etteivät tällaiset tapahtumat hymyilytä. Onneksi arkipäivän rasismia kohtaa silti aika harvoin, Onditi toteaa.
Ensimmäinen kirkkoherranpesti jännittää
Kirkkoherran työssä Zacharias Onditi haluaa avata kirkon ovet kaikille siten, että jokainen tuntee olevansa tervetullut.
– Haluan rohkaista seurakuntalaisia uskomaan Vapahtajaan. Jeesus on kuollut meidän kaikkien edestä syntyperästä, ammatista tai mistään muusta riippumatta. Haluan, että kirkossa kaikki tuntevat olevansa tasa-arvoisia ja hyväksyttyjä.
Onditi myöntää jännittävänsä hieman uutta virkaa, sillä kirkkoherran vakanssi on hänelle uran ensimmäinen.
– Pakko myöntää, että hieman jännittää. Uskon kuitenkin kaiken sujuvan hyvin. Pyrin myös tutustumaan nopeasti paikkakuntalaisiin.
Lappajärvellä Onditi pääsee mieliharrastuksensa pariin.
– Kalastus on lähellä sydäntäni. Suurin kalani ei ole tosin vielä ollut mikään jättiläinen, puolitoistakiloinen hauki tarttui uistimeen kyljestään. Toivottavasti tuleva kesä mahdollistaa ennätyksen rikkomisen.
Vastapainoa työelämään tuleva kirkkoherra ammentaa myös musiikista.
– Kuuntelen paljon monenlaista musiikkia ja soitan pianoa. Musiikki on mainio tapa tyhjentää ajatuksia, se rentouttaa. Erilaiset musiikkiperinteet ovat rikkaus, niitä voisi huomioida enemmän seurakunnan jumalanpalveluselämässä, Onditi pohtii.
Kuva: Tomi Olli
Ilmoita asiavirheestä