Lapuan piispa Simo Peura on syvällinen mutta virkamiesmäinen

Simo Peura (s. 1957) on oppinut, älykäs, kokenut ja ammattitaitoinen piispa. Hänen puhujanlahjansa saavat kiitosta: Peuran saarnoista jää kuulijalle paljon ajateltavaa. Vuodesta 2004 Lapuan piispana toiminutta Peuraa kuvaillaan rauhalliseksi, harkitsevaiseksi tiedemiestyypiksi.

Kotimaa haastatteli tätä juttua varten lukuisia Peuraa työtovereita ja yhteistyökumppaneita.

Opillisesti Peura nojautuu vahvasti kirkon perinteeseen, mistä häntä sekä kiitetään että moititaan. Jotkut kokevat, että Peura huolehtii ihailtavasti kirkon yhtenäisyydestä ja siitä, että kirkko pysyy tunnustuksessaan ja Raamatun sanassa. Toiset pitävät piispaa vanhoillisena ja tiukkana.

Monen mielestä Peura on varautunut, virkamiesmäinen ja hierarkkinen. Seurakuntalaisille ja jopa seurakuntien työntekijöille hän jää helposti etäiseksi. Syyksi arvellaan muun muassa sitä, että Peuralla ei ole pitkää kokemusta seurakuntatyöstä ennen piispaksi tuloaan.

Peuralta kaivataan enemmän rentoutta ja välittömyyttä. Toisaalta moni toteaa, että kun piispaan tutustuu paremmin, hän on lämmin, ymmärtävä, kuunteleva ja huumorintajuinen.

Erityisen hyvin Peuran koetaan onnistuneen alueensa pappien rekrytoinnissa. Piispantarkastusten yhteydessä hän löytää työyhteisöjen vahvuudet ja kipupisteet ja osaa keskustella niistä. Hän luottaa työtovereihinsa ja osaa antaa heille vastuuta.

Lapuan hiippakunnassa on parin viime vuoden aikana käyty keskustelua tuomiokapitulin mahdollisesta siirrosta Lapualta Seinäjoelle. Prosessin aikana piispa perheineen joutui henkilökohtaisen arvostelun kohteeksi erityisesti Lapualla ja muuallakin hiippakunnassa.

Osan mielestä piispa osoittautui prosessissa yhteistyökyvyttömäksi ja joustamattomaksi. Toisten mukaan hän joutui kohtuuttoman arvostelun ja jopa kiusaamisen uhriksi.

Yleisesti ongelmalliseksi koetaan se, että Peura ei ymmärrä pohjalaista kansanluonnetta.

Sen sijaan hänellä on paljon osaamista ja viisautta ekumeenisissa kysymyksissä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Plussat ja miinukset:

+ Taitava puhuja

+ Tekee teräviä havaintoja ihmisistä ja työyhteisöistä

– Ei ymmärrä pohjalaista kansanluonnetta

Piispasta sanottua, suoria sitaatteja:

”Peura luottaa työtovereihinsa ja kunnioittaa heidän osaamistaan.”

”Peuraa ei juuri näy kaduilla eikä hän lähde kylätapahtumiin. Hän ei ole kaverityyppiä, vaan enemmänkin virkamiestyyppiä.”

”Hän on tarkka siitä, mitä hänestä sanotaan tai kirjoitetaan julkisuudessa.”

”Piispantarkastusten yhteydessä Peura vetää taitavasti johtopäätökset työyhteisöstä. Hän löytää kipupisteet ja osaa keskustella niistä suoraan ja rakentavasti.”

”Hän pitää mahtavia saarnoja.”

”Menee hyvä mies hukkaan, kun hän on jatkuvasti esillä niin huonossa valossa tässä kapitulin siirtoasiassa. Se ehkä auttaisi, jos hän ottaisi asiaan täysin yksiselitteisen kannan.”

”On iso kynnys ottaa häneen yhteyttä virallisten asioiden ulkopuolella.”

”Peura tuntuu rakastavan byrokratiaa.”

”Peura on älykäs, realistinen ja maanläheinen.”

Piispojen profilointia varten toimitus haastatteli suurta joukkoa ihmisiä, jotka tekevät piispojen kanssa yhteistyötä kirkossa, seurakunnissa ja yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Työryhmä: Emilia Karhu, Tuija Pyhäranta, Mari Teinilä, Meri Toivanen, Noora Wikman

Kuva: Matteus Pentti

Lue myös: Kotimaa kartoitti piispojen vahvuudet ja heikkoudet, Arkkipiispa Kari Mäkinen on punnitseva realisti, Turun piispa Kaarlo Kalliala on vaikeaselkoisuuteen sortuva älykkö, Oulun piispa Samuel Salmi on etäiseksi jäävä sovittelija, Kuopion piispa Jari Jolkkonen on särmikkyyttä välttävä kansanmies, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on ujo seuramies, Porvoon piispa Björn Vikström on liiankin kiltti älykkö, Tampereen piispa Matti Repo on opettava ekumeenikko, Espoon piispa Tapio Luoma on välitön mutta väritön

Arkiston aarteet

Kotimaan piispantarkastus vuonna 2006:

Simo Peura, Lapua

Varovainen Lutherin tuntija osaa kuunnella

Vasta pari vuotta Lapuan piispansauvaa pidellyt Simo Peura (s. 1957) on hiippakunnassaan vielä melko tuntematon. Uran alkuvuosia pidetään silti onnistuneina. Peura on lyhyessä ajassa kasvanut tehtävässään ja näkee vaivaa hiippakuntaykseyden vaalimisessa.

Peura on teologian raskassarjalainen ja tuntee Lutherinsa hyvin. Hänet koetaan seurakunnissa usein vielä etäisenä, mutta siellä missä hän on vieraillut, on opittu tuntemaan kuunteleva, keskusteleva ja rauhallinen esipaimen, joka ei tuo itseään korostetusti esiin.

Peuralla on halutessaan sanottavaa, mutta hän on varovainen, eikä mielellään ota asioihin näkyvästi kantaa. Hän on pohdiskeleva luonne. Suoran sanomisen lakeuksilla syvällisyys koetaan joskus jahkailuna ja varovaisuus näkymättömyytenä.

Vaikka Peura onkin helposti lähestyttävä, on hän edeltäjiinsä verrattuna vaikeasti tavoitettava. Moni pappi kokee hänen piiloutuvan sihteerinsä taakse, vaikka vastauksia ja tukea piispalta tarvittaessa aina saakin.

Piispallinen veri punnitaan vasta usean virkavuoden jälkeen.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliRuotsissa tekeillä taas uusi raamatunkäännös
Seuraava artikkeliPerussuomalaiset nuoret perui pilakuvakilpailun

Ei näytettäviä viestejä