Kolme naista kokoontuu Hermannin Viinitornin parkkipaikalla Ilomantsissa lähteäkseen kohti Pappilan riihtä. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja, kirkkoneuvoston jäsen Arja Hassinen, kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen Päivi Kettunen sekä diakoniajohtokunnan jäsen Annaliisa Jeskanen johdattavat Pogostan kulttuuripolkua pitkin kohteeseen.
Seurakunnan vapaaehtoiset kunnostivat viime kesänä riihen sisältä. Kantamuksemme, vesi- ja mehukanisterit sekä luonnonkukat maitotonkassa pitävät huolen rauhallisesta etenemisestä. Sana pogosta tulee Ilomantsissa vastaan useassa kohtaa. Se on karjalan kieltä ja tarkoittaa kylää tai pitäjää.
Vastaniitetty heinä tuoksuu. Pappilanvaaran laen avoimelta peltoalueelta avautuu laaja näkymä Ilomantsinjärvelle, jonka rannalla siintävät ortodoksinen pyhän Elian kirkko ja Sadan enkelin kirkkona tunnettu Ilomantsin luterilainen kirkko. Ilomantsi on Suomen ortodoksisin ja itäisin kunta. Pappilanvaara on ollut aikoinaan kylän keskus.
– Viime kesänä oli Pappilan riihen avajaiset. Siellä oli paljon ihmisiä, he pitivät riihestä ja maisemista. Mietimme aikuistyöryhmässä, miten voisimme hyödyntää rakennusta. Tämän kesän riihi-illat ovat syntyneet spontaanisti, Päivi Kettunen kertoo.
Vuosina 2020–2023 Ilomantsin evankelis-luterilainen seurakunta korjasi kunnostamishankkeessaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, 1800-luvun loppupuolella rakennetun, suojellun riihen.
Vapaaehtoiset korjausmaalasivat penkit ja kiinnittävät ne lattiaan sekä tekivät alttarin, nyt jo eläkkeelle jääneen seurakuntapastori Anne Kilposen johdolla. Mukana oli myös ortodoksisen seurakunnan jäseniä. Kirkon asehuoneen penkkien oli määrä joutua hautausmaan varastoon, mutta ne päätyivätkin riiheen. Maton he saivat ortodoksisesta kirkosta.
– Riihiprojekti oli aikuistyöryhmän yhteinen ponnistus, Annaliisa Jeskanen kiteyttää.
Päästyämme perille Hassinen, Jeskanen ja Kettunen sommittelevat kukkia riihen eteen ja alttarille sekä asettavat juomakanistereita paikoilleen.
ILOMANTSIN SEURAKUNNASSA on vajaat 3 000 jäsentä. Vapaaehtoisia on satakunta, aktiivisimpia pari-kolmekymmentä. Paikkakunnalla syntyneet, vanhat koulukaverukset Päivi Kettunen ja Annaliisa Jeskanen viettivät aikoinaan kaksi viikkoa rippikoululeirillä tänä vuonna 70-vuotisjuhlaansa viettävän Kivilahden rajaseutukirkon ympäristössä. Viime kesänä kaksikko teki nostalgiamatkan sinne.
Jeskasen lapsuudenkodissa perhe kuunteli jumalanpalveluksia radiosta, kirkossa he kävivät satunnaisesti. Jeskasen mies ja perheen neljä lasta ovat ortodokseja.
– Lapset kysyivät aikoinaan, mennäänkö äidin vai isän kirkkoon.
Jeskanen on ollut diakonian johtoryhmän lisäksi ehtoollisavustajana ja tekstinlukijana, aikuistyöryhmässä ja Majataloilloissa auttamassa. Lisäksi hän on neulonut kastesukkia ja ommellut kastepussukoita, pari kolehtihaavia ja kangassuojan hautausmaalle peittämään multalavaa. Kettusen kanssa he ompelivat yhdessä istuinpehmikkeitä kirkkoon.
– Vapaaehtoisuus on elämäntapa. Tein työurani sairaanhoitajana, ja teimme talkoolaisena ensiapupäivystyksiä. Sitten löytyi tällainen uusi juttu. Työkaveri houkutteli minua tekstinlukijaksi messuun, Jeskanen sanoo.
PÄIVI KETTUSEN äiti piti pyhäkoulua niin luterilaisissa kuin ortodoksisissa kodeissa Ilomantsissa. Pyhäkoulun lisäksi Kettunen kävi ekumeenisessa Sinapinsiemen-kerhossa. Äidin mukana hän meni myös kirkkoon ja osallistui myöhemmin seurakuntanuorten toimintaan.
– Opin korvakuulolta ison määrän virsiä, opettajana työuransa tehnyt Kettunen kertoo.
Kettunen itsekin piti pyhäkoulua omien lasten ollessa pieniä. Aikaa vapautui seurakunnan vapaaehtoistoimintaan lasten kasvettua aikuisiksi. Kettunen on tekstinlukijana ja vapaaehtoisena lähetyksen tapulikahviossa sekä laulaa Sadan enkelin kirkon kuorossa.
Kettunen ja Jeskanen olivat mukana tekemässä kastepilveä kirkkoon. He maalasivat pilveen ripustettavia enkeleitä, joihin kastetun nimi tulee. Kastepuun sijaan Ilomantsin seurakunta päätyi kastepilveen, jonka teknisestä toteutuksesta vastasi yrittäjä Jarkko Surakka. Paikallinen Laura Pesonen maalasi kastepilven.
JUANKOSKELTA ILOMANTSIIN aikoinaan muuttanut Arja Hassinen lähti yli kymmenen vuotta sitten Majataloiltoihin osallistumalla ensin leipomistalkoisiin. Sen jälkeen hän on ollut vetäjänä, ruokavastaavana ja etsinyt mukaan uusia vapaaehtoisia. Sitä ennen hän ei ollut juurikaan osallistunut kirkon toimintaan.
Hassinen on ollut myös tekstinlukijana, keräämässä kolehtia sekä tapulikahviossa ja leiponut tarvittaessa. Hän kuuluu Marttoihin, ja järjestö vastasikin heinäkuun riihi-illasta.
– Kun on lupautunut, sitä tulee lähdettyä. Pitää olla pää kainalossa, ellen lähde, kertoo Hassinen.
Hän on myös Ilomantsin kunnanvaltuuston jäsen.
Juankoskella on huomattavasti vähemmän ortodokseja, joten Ilomantsin ortodoksien toiminta on kiehtonut Hassista.
Pekka Simojoen 1990-luvulla kehittämät Majataloillat alkoivat Ilomantsissa vuonna 2010. Alusta saakka suunnittelupalavereja on vetänyt Hannu Sivonen. Majataloiltoihin on tullut ihmisiä myös Kiihtelysvaarasta, Enosta ja Joensuusta. Hassista on koskettanut, kun hän on illan aikana nähnyt ihmisen, jonka ei olisi ajatellut osallistuvan seurakunnan toimintaan.
– Kaikki ihmiset eivät tule kirkkoon. Majataloilta on matalan kynnyksen kokoontumispaikka. Siellä käy paljon ihmisiä, jotka eivät käy kirkossa, mutta tulevat sinne kuuntelemaan sanaa ja laulamaan virsiä, Hassinen summaa.
Hassinen, Kettunen ja Jeskanen ovat olleet jouluisin pystyttämässä seimeä kirkkoon. Marian alusena on Jeskasen miehen mummon, Irinja Jeskasen puinen säilytysarkku, jossa tämä oli kantanut evakkotarvikkeita.
Vapaaehtoistyö on kolmikolle sopimista, sopeutumista ja yhteistyötä. He näkevät Anne Kilposen erityisesti edistäneen vapaaehtoistyön käytäntöjä selkeillä pelisäännöillä.
– Seurakunnan työntekijät ovat helposti lähestyttäviä. Heidän kanssaan on tavattoman helppo tehdä yhteistyötä. He arvostavat vapaaehtoisia ja kiittävät aina, kun mahdollista, Jeskanen iloitsee.
– Vapaaehtoistyöstä saa ystäviä ja mielekästä puuhaa. Aina keksimme tekemistä, jos joku haluaa lähteä mukaan, Kettunen innostuu.
IHMISIÄ ALKAA pikkuhiljaa virrata riihelle. Joku tulijoista on varautunut oksalla hyttysiä varten. Vesi- ja mehukanisterit tulevat hellepäivänä tarpeeseen. Naurun helähdykset ja vilkas puheensorina kiirivät ilmassa.
tämän kesän Ilomantsin kirkon oppaana ja on mukana isostoiminnassa. Kuva: Virpi Kirves-Torvinen
Toukokuussa tehtäväänsä siunattu seurakuntapastori Pasi Sallanen pitää alkuhartauden, jonka lopuksi hän johdattaa Franciscus Assisilaisen rukoukseen. Riihen hämärässä valaisevat kännyköiden taskulamput. Kanttori Pekka Varonen ehdottaa Anna-Mari Kaskisen sanoittamaa laulua Ei kauniimmin maan päällä laulaa voi Karjalan kunnailla -sävelmällä. Varonen on koonnut yhteislauluvihon. Pian osallistujat ehdottavat toiveitaan.
Huomio kiinnittyy paikkakunnan erikoiseen, Tulilla lepäilyn virteen, johon Anna-Maija Raittila teki sanat Naarvan rajaseutukirkon 40-vuotisjuhlaa varten. Illan aikana kajahtaa myös Karjalaisten laulu.
Anniliina Laatikainen, 19, on työskennellyt tämän kesän Ilomantsin kirkon oppaana ja on mukana isostoiminnassa. Laatikainen tuli lähteneeksi riihi-iltaan äitinsä mukana.
– Tämä seurakunta on aivan mahtava paikka yhteisöllisyydessään. Olen oppinut paljon ja varmasti tulen vielä oppimaan. Toivottavasti joskus vielä työllistyisin kirkon nuorisotyöhön.
Laatikainen opiskelee kasvatus- ja ohjausalalla nuoriso-ohjaajaksi Joensuun Riverialla.
– Meillä kaikenikäiset otetaan mukaan, jokaista kohdellaan yksilöinä ja sellaisina kuin he ovat. On todella mukavaa, täällä voi keskustella kaikkien kanssa, ja olemme ystäviä.
TUULA ENOJÄRVEN ei tarvinnut juuri houkutella 13-vuotiasta tytärtään Jenny Enojärveä mukaan riihi-iltaan huomatessaan Pogostan Sanomista ilmoituksen.
– Lähdimme myös uteliaisuudesta. Emme olleet nähneet vielä, miltä riihi näyttää, Jenny Enojärvi kertoo.
– Oli ihana tunnelma laulaa siellä hämyssä, Tuula Enojärvi jatkaa.
Hän yllättyi iloisesti nähdessään kirkon vanhat penkit riihessä, koska oli aiemmin miettinyt, mihin ne oli viety.
– Siellä oli lämmin ja mukava tunnelma, kun suurin piirtein tunsin kaikki, Jenny Enojärvi summaa.
Tuula Enojärvi on laulanut nuorempana kolmessa seurakunnan kuorossa ja ollut muutenkin enemmän seurakunnan toiminnassa mukana. Kolmivuorotyö lähihoitajana on vaikuttanut myös messuihin ja vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen. Nyt hän virittelee uudelleen osallistumista vapaaehtoistoimintaan.
– Vapaaehtoistyöhön tarvitsemme lisää varsinkin nuoria ja työikäisiä. Jokaiselle löytyy oma tehtävä. Oli hienoa nähdä Ilomantsin kirkko täynnä kesän konfirmaatiomessussa, Tuula Enojärvi kertoo.
Äidille ja tyttärelle luterilaisen ja ortodoksisen kirkon yhteistyö on luontaista. Tuula Enojärvi on osallistunut praasniekkoihin ja tsaijuiltoihin.
– Tänäkin keväänä Jennyn koulun päätöskirkko oli ortodoksisessa kirkossa.
Jenny Enojärvi oli nuorempana mukana seurakunnan kerhoissa. Nyt hän odottaa parin vuoden päästä olevaa rippileiriä.
Elokuun 29. päivän riihi-iltaan lähtö on Ilomantsin kirkon pihasta, josta kuljetaan ristisaatossa riihelle. Uutta on ehtoollisen vietto seurakuntalaisen toivomuksesta.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä