Hannu Lehtilän kirja Tarja Halonen – Paremman maailman puolesta (Tammi 2012) on paitsi poliittinen myös paljolti elämänkerrallinen kirja. Presidentti Tarja Halonen esiintyy kirjassa piristävän suorapuheisena. Myös hänen suhteensa kirkkoon valottuu jonkin verran.
Lehtilä kirjoittaa, että Halosen arvot tulevat lapsuudesta ja nuoruudesta, kodista, koulusta ja kirkosta, Helsingin kalliolaisesta työväenluokasta ja me-hengestä.
Halonen erosi aikanaan kirkosta, kun siellä vastustettiin naispappeutta. Presidenttinä olleessaan hän ei kirkkoon liittynyt, mutta teki sen pikimmiten presidenttikausiensa jälkeen keväällä 2012. Kirkkoon kuten samalla SDP:hen liittyminen nostetaan esiin jo kirjan esipuheessa.
Kirjassa selvitetään myös, miten Haloselle tärkeä isäpuoli, Thure Forss, erosi ja liittyi kirkkoon. Sodassa ollut Forss ei katsonut voivansa olla sellaisen kirkon jäsen, joka siunasi aseet ja piti venäläisiä jo lähtökohtaisesti paholaisen kansana. Vähän ennen kuolemaansa, pitkän sairauden aikana, Forss palasi takaisin kirkon jäseneksi.
”Äitini mielestä tässäkin asiassa piti elää säällisesti. Hän ei koskaan eronnut kirkosta ja oli tiukasti sitä mieltä, ettei tehdä numeroa. Mistään ei saanut tehdä numeroa”, Halonen kertoo.
Äidin, Lyyli Halosen mielestä oli lisäksi kauheaa, kun hänen tyttärensä erosi kirkosta.
Kansakouluaikana Tarja Halonen olisi halunnut mennä pyhäkouluun ja partioon. Kirjassa kerrotaan, että äidin mielestä seurakunnan pyhäkoulu ei ollut tarpeellinen. Hän olisi kuitenkin ollut valmis laittamaan tyttärensä Pelastusarmeijan pyhäkouluun. Meno kuitenkin jäi.
Helsingin Kallion erilaisia kirkkokuntia kuvataan kirjassa positiivisesti. Ne eivät saarnaa kadotusta, vaan pelastusta. Armo on tärkeä opinkappale. Ne eivät uhkaa ja pelottele, vaan tarjoavat kaikille apua.
Myös se käy ilmi, että Halonen on katsonut suopeasti kirkon toimia, kun kirkko ryhtyi siunaamaan sisällissodan punaisia vainajia ja pystyttämään punaisten muistomerkkejä. ”Ei minun mielestäni tarvitse aina polvilleen revetä ja pyytää anteeksi, vaan kyllä mielestäni riittää, että käytöksellään osoittaa anteeksipyynnön.”
Tarja Halonen aloitti uskontokuntien edustajien tapaamiset syyskuussa 2001 New Yorkiin tehdyn terrori-iskun jälkeen. Nämä tapaamiset noteerataan kirjassa isolla kuvalla ja kuvatekstillä.
Kirjan luo kuvan, jonka mukaan Halonen on tullut toimeen ja osannut käsitellä Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia taitavasti. Yksityiskohtana Halonen kertoo, että Putinin lapsena saama kaste oli tullut hänen tietoonsa vasta myöhään.
”Että hän oli ortodoksi koko ajan, mikä kertoo tavallaan Neuvostoliiton aikaisesta kahden tason elämästä. Sanoin hänelle, että Sinulla oli niin kuin kaksoisvakuutus, mihin hän vastasi, että se on joskus tarpeen.”
Ilmoita asiavirheestä