Naisten alistettu asema on osaltaan mahdollistanut lasten vuosikymmeniä jatkuneen seksuaalisen hyväksikäytön vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä, sanoo tutkija Johanna Hurtig. Miehet ovat Hurtigin mukaan yhteisössä valta-asemassa, ja he ovat samastuneet useiden hyväksikäyttötapausten selvittelyissä toisiinsa lasten oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden kustannuksella.
Hän kuvaa kirjassaan Taivaan taimet – uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta muun muassa hyväksikäytön selvittämistä ja siihen puuttumista vinouttaneita yhteisöllisiä rakenteita. Joukossa on tapauksia, joissa uhrille on yritetty hakea tuloksetta oikeutta.
”Helsingin Sanomat uutisoi keväällä 2012 uhrin kertomuksen, jossa puhuja, suuren kaupungin rauhanyhdistyksen puheenjohtaja ja myös SRK:n johtokuntaan kuulunut mies, oli ohittanut isänsä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden tyttöjen kertomukset. Vaikuttaja-asemassa oleva puhujamies oli yhteisöllisissä keskusteluissa vedonnut tyttäriin, että ”eihän uskovainen isä sellaista tekisi””, Hurtig kirjoittaa.
Toisessa kirjassa kuvatussa tapauksessa uhri oli luopunut asian eteenpäin viemisestä ripittäydyttyään puhujalle, joka oli kehottanut pitämään tapahtunutta rippisalaisuutena. Uhri oli tyytynyt menettelyyn.
Hurtig kutsuu miesten valta-asemaa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä rakas veli -järjestelmäksi. Kyse on hänen mukaansa pidemmälle viedystä hyvä veli -järjestelmästä.
– Miehet ovat rakas veli -järjestelmässä erittäin läheisiä ja jakavat vahvasti saman vision ja yhteisen päämäärän Jumalan valtakunnasta ja sen puolustamisesta. Yhteinen pyhä päämäärä on niin kirkas, että sillä pyhyydellä myös pahuus ja moraaliset ristiriidat voivat hämärtyä. Sen osoittaa esimerkiksi puhujaksi palauttaminen tai puhujaksi laittaminen vaikka henkilöiden taustoista tiedettäisiin tällaisia asioita.
”Rikosprosesseja on viivytetty ja estetty”
Hurtig pidentäisi hyväksikäyttörikosten vanhenemisaikoja. Rikosten nopea vanheneminen sulkee monilta uhreilta viranomaistien, ennen kuin se on koskaan avautunutkaan.
– Silloin jää epäselviä väkivaltakokemuksia. Kirja osoittaa, että ne sairastuttavat asenneilmastoa ja heikentävät yhteisön moraalista hahmotusta. Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kontrolloidaan enemmän ajattelua kuin tekoja. Yhteisön totuttuja latuja vastaan asettumiseen puututaan hoitamalla. Seksuaalirikollinen selviää pahimmillaan kahden minuutin evankeliumin julistuksella.
Hoitaminen tarkoittaa vanhoillislestadiolaista synnintunnustamiskäytäntöä, jossa käytetään niin kutsuttua ”Kristuksen kirkkolakia”. Sen mukaan ihmistä puhutellaan ensin henkilökohtaisesti ja sen jälkeen puhuttelevien joukko laajenee. Ripissä synnintunnustus ja synninpäästö jää usein kahdenväliseksi asiaksi, jota sitoo rippisalaisuus.
Hurtig kertoo kohdanneensa oman tutkimustyönsä kautta samankaltaisia reaktioita kuin kokemuksiaan julkituoneet hyväksikäytön uhrit.
– Sellainen vaikutelma on syntynyt, että kielteinen julkisuus on pahempi asia kuin tapahtunut hyväksikäyttö. Julkisen keskustelun koetaan likaavan koko yhteisön ja herättävän vaarallisia opillisia ja rakenteellisia kysymyksiä.
Hurtigin mukaan yhteisödynamiikkaan liittyvät havainnot nostavat esiin kysymyksen yhteiskunnallisesta vastuusta.
– Jos yhteisöjen autonomia on kovin suuri ja yhteisöt jätetään sen varaan, tutkimuksessa esiin tulevat vinoutumat voivat kehittyä ja jäädä piiloon.Tämä on laaja kysymys yhteiskunnassa. Kyse on rakenteellisesta väkivallan ehkäisytyöstä. Jos todetaan, että yhteisö on toiminut juridisesti ja moraalisesti väärin, kyllä siitä pitäisi jotakin seurata. Ei riitä, että todetaan, että emme me enää tee niin. Täytyy selvittää miksi virheet ovat tapahtuneet, mikä niitä on suojannut ja miten ne ovat voineet olla mahdollisia.
– Tässä on viivytetty ja estetty rikosprosesseja niin, että ne ovat vanhentuneet ja yksilön mahdollisuus saada oikeutta on menetetty. Yhteisöjä pitäisi voida sanktioida.
Johanna Hurtigin tutkimus ja siihen liittynyt kartoitus tuottivat tietoa 156 seksuaalisen väkivallan tekijästä useamman vuosikymmenen ajalta. Tekijöistä 27 oli liikkeen puhujia, heidän joukossaan oli SRK:n johtokunnan jäseniä ja Rauhanyhdistysten puheenjohtajia. Kuusi tekijöistä oli naisia.
Lue myös: Henriksson painottaa hyväksikäytötapausten ehkäisemisessä uskonnollisten yhteisöjen vastuuta
Tutkija: Lestadiolaisessa syntikäsityksessä omenavarkaus rinnastuu hyväksikäyttöön
Näin SRK:n pääsihteeri kommentoi Hurtigin tutkimusta
Mikael Pentikäinen: Hurtig olisi pitänyt ottaa heti vakavasti
Professori Eskola lestadiolaiskeskustelusta: ”Tosi otsikko voi olla harhaanjohtava”
Arkkipiispa: Vanhenemisaikojen muuttamista harkittava
Ilmoita asiavirheestä