Liikennemerkkejä

Koulupäivä oli päättynyt. Neljä luokkakaveria nousi polkupyörien selkään ja lähti polkemaan kotia kohti. Kilometrin päässä koulusta he tulivat ison tien risteykseen, jossa oli liikennevalot. Nelikko saapui suojatien eteen juuri, kun valo oli muuttumassa punaiseksi.

Muut pysähtyivät, mutta Juho syöksyi vinhasti polkien liikenteen sekaan. Valoista lähteneillä autoilla oli hiljainen vauhti, mutta silti muutama kuski töötötti torvea.

Juho pujotteli kadun toiselle puolelle ja virnisteli kavereilleen. Nämä taluttivat pyöränsä suojatien yli vasta sitten, kun jalankulkijoiden valo vaihtui vihreäksi.

Kaverit nousivat satulaan ja pyöräilyn jatkuessa Juho kehui itseään koulun rohkeimmaksi oppilaaksi. Hän moitti toisia pelkureiksi, joilta ei löydy urheiluhenkeä. Sitten Juho alkoi rehennellä aikaisemmilla tempuillaan, mutta onneksi yhteinen loppumatka oli lyhyt.

Kohta näkyi jo Veeran koti, ja siitä puolen kilometrin päässä Anni ja Ville kääntyivät omalle kadulleen. Juho jatkoi matkaa yksin ja kertasi mielessään äskeistä urotekoaan.

Seuraavana aamuna hän ei tullut kouluun. Kenelläkään ei ollut tietoa poissaolon syystä. Ruokatunnin jälkeen opettaja tuli vakavana luokkaan. Juhon isä oli soittanut sairaalasta, että poika oli aamulla pyöräillyt auton alle. Hän sai aivotärähdyksen ja toisesta jalasta katkesi luu.

Liikennemerkkien ja -valojen tarkoituksena on varmistaa kaikkien tiellä liikkujien turvallisuus ja liikenteen sujuvuus. Matka kohteesta A kohteeseen B sujuu yleensä turvallisesti opasteita noudattamalla.

Myös Raamatun viisaudet ovat kokoelma elämän liikennemerkkejä, joiden ohjaamina kuljemme turvallisesti päivästä päivään ja aamusta iltaan.

Rukous

Rakas Jumala, kiitos Raamatun sanoista, jotka liikennemerkkien tavoin ohjaavat elämääni oikeaan suuntaan tänäkin päivänä. Amen

Virsi 491: Oi Jumala, et hylkää

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliMeitä kaikkia tarvitaan
Seuraava artikkeliSanojen jäljet

Ei näytettäviä viestejä