Samalla kun suuret joukot eroavat kirkosta, osa aiemmin eronneista palaa kaikessa hiljaisuudessa takaisin. Eräs heistä on 1970-luvun protestivuosina kirkon jättänyt turkulainen tiedottaja Liisa Mainela. Hän on vuosien varrella arvioinut eropäätöstään uudelleen.
– Me silloiset vasemmisto-opiskelijat muun muassa vaadimme kirkon erottamista valtiosta. Ja oli siinä muistaakseni paikallinenkin syy. Seurakunta myi pois vuokra-asuntojaan asukkaiden vastustuksesta huolimatta.
Uudelleen liittyminen tuli ajankohtaiseksi, kun Mainela havaitsi käyttävänsä kirkon palveluita ja pitävänsä niitä arvossa.
– Ajattelin, että nyt loppuu minulta pummilla ajaminen. Monet kirkolliset tilaisuudet kirkkorakennuksista puhumattakaan ovat minulle hyvin tuttuja ja tärkeitä. Nyt alan maksaa kirkolle siitä, että käytän sen palveluita ja tiloja. Ja uskonhan minä, ja olen kiitollinen elämästäni, työstäni, lapsestani, lapsenlapsistani, eli kaikesta.
Käynnissä olevaa eroaaltoa Mainela ihmettelee ja pitää surullisena. Hän epäilee, että monetkaan eronneet eivät tunne kirkko kunnolla.
-Sitä suren ja paljon surenkin, että eniten tässä saattavat hävitä taas kerran kaikkein köyhimmät, kun kirkko menettää verotuloja.
Myönteisistä kokemuksista huolimatta myös parannettavaa jää. Kirkollisessa elämässä on Mainelan mukaan myös kiusallisesti politiikkaa muistuttavia piirteitä.
– Maallikkojen toiminta on viime vuosina ihmetyttänyt. Ihan niin kuin olisi alkanut poliittinen peli haiskahtaa piispanvaaleissa ainakin täällä Turun seudulla. Siitä en pidä.
Ilmoita asiavirheestä