Vuoden 1917 toiset valtiopäivät aloittivat työnsä marraskuussa. Noiden valtiopäivien aikana eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta Suomen itsenäisyysjulistuksen.
Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus pidettiin 13. marraskuuta Helsingin Nikolainkirkossa (nykyinen Helsingin tuomiokirkko). Jumalanpalveluksessa saarnasi kansanedustaja, Kuopion maaseurakunnan kirkkoherra, teologian tohtori Bror Hannes Päivänsalo.
Saarna on pidetty tilanteessa, jossa Venäjä oli sisäisessä kaaoksessa. Pietarissa V. I. Lenin kannattajineen oli kaapannut vallan vain viikkoa aikaisemmin. Myös Suomessa oli levotonta. Maassa oli elintarvikepulaa, muuta puutetta ja pahenevaa työttömyyttä. 14.11. alkoi laaja, myös väkivaltaisuuksia synnyttänyt yleislakko. Sanomalehdetkään eivät ilmestyneet moneen päivään. Järjestysvalta oli osittain sortunut. Helsingissä vallankumoushenkinen punakaarti valtasi lakon aikana rautatieaseman ja keskusvirastoja estäen esimerkiksi oikeuskansleri Pehr Evind Svinhufvudin pääsyn virastoonsa.
Lokakuun eduskuntavaalien jälkeen uudet valtiopäivät aloittivat työnsä marraskuun alussa. Avajaisjumalanpalveluksessa B. H. Päivänsalo saarnasi suomeksi ja ruotsiksi. Suomenkielisen osan pohjatekstinä on Efesolaiskirje 5:15–16, ruotsinkielisen osan Matteuksen evankeliumi 18:20. Tekstin ortografia on alkuperäinen: sitä on kuitenkin korjattu siten, että sanomalehtien käyttämän w:n asemesta käytetään nykyistä v-konsonanttia.
Kyseinen saarna on puuttunut valtiopäivien virallisista pöytäkirjoista eduskunnan arkistossa. B. H. Päivänsalon pojanpoika Martti Päivänsalo on kuitenkin hiljattain sen löytänyt.
Miten kadoksissa ollut saarna löytyi? Lue Martti Päivänsalon haastattelu 9.11. ilmestyvästä Kotimaasta.
Valtiopäiväin avajaissaarna 13.11.1917 Nikolainkirkossa
B. H. Päivänsalon sadan vuoden takaisen saarna on mielenkiintoinen ja koskettava aikalaistodistus kuohuvien tapahtumien keskellä pidetystä sananselityksestä.
Päivänsalo päättää saarnansa seuraaviin sanoihin:
”Jumalanko tahdon alle Suomenkin kansa alistaa kohtalonsa. Vai omanko kylmän järkensä tai kuumien intohimojensa johdolla ja omien nyrkkiensä nojissa kansamme aikoo viedä asiansa lopulliseen voittoon. Me kyllä olemme velvolliset ponnistamaan viimeisetkin voimamme, mutta lopullinen ratkaisu ei sittenkään riipu meistä.
Taivaan ja maan välillä on meidänkin kohdallamme niin paljon voimia, jotka eivät ole meidän vallassamme, sen tietää jokainen vilpitön ihminen. Vaikka panemme kaikki meidän punnuksemme vaakakuppiin, niin vaa’an kieli sittenkin on Jumalan kädessä. ’Isä, sinun käsiisi annan minä henkeni’, niin rukoili voimakkain mies, mikä maan päällä on vaeltanut. Ja se rukous ei ole ainoastaan kuolinhetken rukous, vaan sen tulee myös olla elämän rukous, joka uuden päivän rukous.
Kohtaako tämä ihmeellinen aika rukoilevan Suomen kansan, joka kaikesta järkeilystä ja kaikesta mahdottomuudesta huolimatta Jumalan kautta aukaisee itselleen tien tulevaisuuteen. Vai tulemmeko toimeen ilman Jumalaa, näyttääkö siltä, että meillä nyt on kaikki riittävästi hyvin, riittävästi rakkautta, riittävästi keskinäistä luottamusta.
Tulee aika, jolloin me syvyydestä huudamme Jumalaa, jolloin käsillämme haparoimme tavataksemme veljiämme ja sisariamme. Isku seuraa iskua. Yö on lähellä. Yö kammottavine hiljaisuuksineen, jolloin ei kuulu muuta kuin hiljaista voivotusta. Jumala armahtakoon itsepäistä, rikkinäistä ja kateellista kansaamme. Amen.”
Lue B. H. Päivänsalon koko saarna Kotimaa
Digipostillasta.
Oikaisu kello 10.11.2017 kello 10.40: Artikkelissa kirjoitettiin virheellisesti oikeuskansleri Per Erik Svinhufvudista. Hänen nimensä on Pehr Evind Svinhufvud.
Kuva: B. H. Päivänsalo. Martti Päivänsalon arkisto.
Ilmoita asiavirheestä