Thorleif Johansson kertoo idean media-aamiaisesta virinneen noin vuosi sitten tapaamisessa uutisankkuri Keijo Leppäsen kanssa.
– Pyysimme hänet käymään ja kertomaan, miksi meistä ei ole uutiseksi. Leppänen sanoi tietävänsä meistä oikeastaan vain sen, että olemme tahrattomia, koska olemme monella tavalla näkymättömiä. Totesin tuolloin hänen olevan oikeassa, Johansson kertoo.
Lions Clubs International (LCI) on kansainvälinen palvelujärjestö. Siihen kuuluu 46 000 paikallisjärjestöä ja 1,3 miljoonaa jäsentä noin 200 maassa. Melvin Jonesin Yhdysvalloissa kesällä 1917 perustaman järjestön näkyvyys ei Johanssonin mielestä ole mikään itseisarvo, mutta muuttuneessa mediaympäristössä, joka kilpailee ihmisten ajasta, se on entistäkin merkityksellisempää.
Paikallisesti toimivien ja itsenäisten Lions-klubien jäseneksi tullaan kutsusta, ja klubi kokoontuu kerran tai kahdesti kuukaudessa.
Hyväntekeväisyyteen lionit hankkivat rahaa erilaisilla tempauksilla. Tyypillisiä paikallistason avun kohteita voivat olla muun muassa lasten- ja vanhustenkodit, sairaaloiden kalustohankinnat, sotaveteraanit ja heidän tukemisensa.
Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattoman järjestön suhde kirkkoon on Johanssonin mukaan erittäin hyvä.
– Säännöissämme lukee, että tilaisuuksissa ei saa riidellä uskonnosta eikä politiikasta – ei kyllä ole ollut aihettakaan. Tuo arvomaailmojen läheisyys on eräs syy, miksi itse olen sitoutunut nyt vielä eläkkeelle jäätyäni kolmeksi vuodeksi järjestön viestintään, kertoo Sana-lehden toimituspäällikkönä pitkään toiminut Johansson.
Johansson kertoo lioneihin edelleenkin liittyvän tiettyjä ennakkoluuloja.
– Yksi syy tähän on varmaankin se, että meitä on kentällä kolme imagoltaan melko samantyyppistä toimijaa – vapaamuurarit, rotaryt ja lionit. Aika usein nämä hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistyötä harjoittavat tahot sotketaan keskenään. Emme myöskään ole vuosien varrella juuri kertoneet, mitä teemme, joten joissain mielikuvissa olemme yhä salaseura ja äijien kerho. Tästäkin syystä olemme ottaneet uuden asennon suhteessa julkisuuteen, Johansson toteaa viitaten marraskuiseen tiedotustilaisuuteen.
Lions-klubien pitkäkestoisimpia projekteja on työ näkövammaisten hyväksi. Valkoinen keppi ja opaskoirakoulutus ovat järjestön kehittämiä. Perinteisten toimintamuotojen rinnalle on noussut uudenlaisia lähestymistapoja yhteiskuntaan. Tästä tuorein esimerkki on Vastuu on minun – Kotitietokoneen ja internetin turvallinen käyttö -kampanja alakoulujen 4. luokkien oppilaille ja heidän vanhemmilleen.
Suomessa toimii 938 Lions-klubia, joissa on yhteensä 25 589 jäsentä. Naisjäseniä on reilut 4200 ja naisten lukumäärä järjestössä kasvaa voimakkaasti. Johansson ei kuitenkaan halua puhua varsinaisesta jäsenhankinnasta.
– Ajattelisin, että jäsenyys on seuraus, ei syy tulla mukaan. Haluamme tarjota ihmisille mahdollisuuksia tehdä hyvää.
Ilmoita asiavirheestä