Mikä yhdistää tansanialaista, intialaista ja eteläafrikkalaista teologianopiskelijaa? Kaikki heistä kokivat olevansa yksin opintojensa kanssa, kunnes löysivät vertaistukea stipendiaattiohjelmasta. Luterilaisen maailmanliiton stipendiaatteja on yhteensä noin 200, mutta osa heistä on hioutunut tiiviiksi porukaksi.
Intialainen William Charles kertoo, miten ryhmä muodostui.
– Ensin vain kokoonnuimme virtuaalisesti ja tutustuimme toisiimme. Lopulta tapasimme joka tiistai. Se auttoi selviämään koronapandemian alkuajoista, Charles sanoo.
Hän kertoo, että koki muiden stipendiaattien kanssa ensimmäistä kertaa olevansa osa luterilaista yhteisöä.
Niin oli tarkoituskin. Stipendiaatit kutsui yhteen Katariina Kiilunen, joka työskentelee Luterilaisessa maailmanliitossa. Hänen taka-ajatuksensa oli, että nuoret teologianopiskelijat eri puolilta maailmaa voisivat kokea kuuluvansa samaan kirkkoon.
Ensimmäisissä tapaamisissa puhuttiin paljon luterilaisesta identiteetistä. Silloin syntyi ajatus jostain suuremmasta.
LUTERILAISEN MAAILMANLIITON yleiskokous lähestyi, ja Kiilunen koki, että opiskelijoilla voisi olla kiinnostavaa kerrottavaa laajemmallekin yleisölle.
Syksyllä, kun seitsemän vuoden välein pidettävä yleiskokous koitti, stipendiaattien yhteishenki oli konkretisoitunut sanoiksi paperille. He olivat kirjoittaneet yhdessä kirjan Journeys from the Crossroads: Stories on living, studying, and doing theology.
Monisatapäisestä stipendiaattiporukasta kymmenen oli lähtenyt mukaan kirjoittamaan omasta kasvustaan teologeiksi ja pohtimaan rooliaan maailmanlaajassa kirkossa.
– Yleensä teologisesta koulutuksesta puhuvat professorit, papit ja piispat. Harvoin opiskelijat itse, Kiilunen sanoo ylpeänä.
Intialaisen Williamin Charlesin mielestä kirjaprojekti auttoi heitä hahmottamaan omia polkujaan. Nyt hän toivoo, että valmis kirja saa nuoremmat opiskelijat pohtimaan syvällisesti, mitä teologia voisi tarjota.
– Omassa osuudessani kerroin kutsumuskokemuksestani, ja siitä, että haluan urallani keskittyä ruohonjuuritason työhön, Charles sanoo.
Tansanialainen Witness Issa kirjoitti kirjaan tutkimusaiheestaan ja toivoo sen tavoittavan mahdollisimman laajan yleisön.
– Tutkin kirkkoni suhtautumista perheen sisäisiin raiskauksiin. Kirkossa ei noteerata raiskauksia tarpeeksi, vaan keskitytään siihen, että avioliiton ulkopuolinen raskaus on synti, Issa sanoo.
VAIKKA OPISKELIJOIDEN tarinat ovat rohkeita ja henkilökohtaisia, niistä löytyy myös yhdistäviä tekijöitä. Katariina Kiilunen kertoo monen opiskelijan pohtivan, onko kirkossa tilaa ilmaista itseään ja olla kriittinen.
Jotkin tarinat kertovat siitä, miten teologian opiskelu muuttaa ihmistä. Eteläafrikkalainen Harry Morudu antaa esimerkin: Hän näki lapsuudessaan paljon sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja ajatteli Raamatun opettavan sellaista.
– Opinnoissani aloin lukea Raamattua kontekstuaalisesti, ja nyt katson maailmaa uusin silmin. Jokainen meistä, sukupuolesta riippumatta, pystyy johtamaan ja on yhtä lailla Jumalan kuva.
Stipendiaattiyhteisöä hän kiittää neuvoista ja inspiraatiosta.
– Olen päässyt yli monesta minua rajoittaneesta ajatuksesta, ja enää en tunne olevani yksin.
Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran työntekijä.
Luterilaisen maailmanliiton stipendiaattiohjelma
- Noin 200 opiskelijaa eri puolilta maailmaa saa tukea teologian opintoihin.
- Stipendiaatit kokoontuvat etätapaamisiin säännöllisesti.
- Opiskelijoiden kirja Journeys from the Crossroads: Stories on living, studying, and doing theology on luettavissa ilmaiseksi netissä.
- Suomen Lähetysseuran teologiset stipendit jaetaan nykyään osana LML:n stipendiaattiohjelmaa. Lähetysseura osallistuu ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen aktiivisesti.