Lohjan seurakunta järjesti tammi-helmikuussa näyttelyn, jossa esiteltiin paikallisia kastemekkoja. Näyttely oli menestys, sillä runsaan viikon kestäneen näyttelyn vieraskirjaan kirjoitettiin tuhat nimeä. Pelkästään näyttelyn avajaispäivänä siellä kävi 400 vierailijaa.
Näyttely avattiin jokavuotisessa kastettujen kirkkopyhässä, jossa luettiin kaikkien vuoden aikana kastettujen nimet.
– Halusimme tuoda kastemekkojen avulla esiin kasteen merkitystä, joka on monelta hämärtynyt. Moni luulee, että kasteessa on kysymys vain nimen antamisesta. Joitain kastemekkoja on käytetty myös nimiäisissä, kertoo Lohjan seurakunnan tiedotussihteeri Leena Anttila.
Näyttelyn järjestäjät olettivat saavansa esille parikymmentä kastemekkoa ja varautuivat haalimaan kasaan muutaman kastemekon omilta suvuiltaan siltä varalta, että kastemekkoja ei olisi tuotu lainkaan. Näyttelyhankkeesta lähetettiin tiedotetta ja lisäksi paikallislehti teki siitä jutun.
– Heti ensimmäisenä päivänä jutun julkaisemisen jälkeen kastemekkoja tuotiin 30 kappaletta, ja yhteensä niitä tuli näyttelyyn 96, Anttila hämmästelee.
Esillä materiaalien ja tyylien kirjo – ja hämmästyttäviä tarinoita
Näyttelyssä oli hienosti esillä kastemekkojen moninaisuus: esillä oli puuvillaisia, silkkisiä ja villaisia sekä harsosta, pellavalakanasta ja lippukankaasta ommeltuja kastemekkoja.
Käytetyistä materiaaleissa näkyy, että kankaiden saatavuus on joskus ollut huono, varsinkin pula-aikana, mutta vielä 1960-luvullakin. Useampikin kastemekko on tehty lapsen äidin tai mummon häähunnusta ja yksi on tehty Terijoelle jääneen kotitalon verhosta, joka on otettu viimeisenä mukaan evakkoon lähdettäessä.
Erikoisin tarina on kuitenkin Norovuoren suvun kastemekolla, joka on tehty vuonna 1945 neuvostoliittolaisen lentäjän laskuvarjon kankaasta. Kapteenin arvoinen lentäjä oli laskeutunut laskuvarjolla puuhun hypättyään pommikoneesta, jonka suomalaiset olivat sota-aikana ampuneet alas.
Suomalaiset sotilaat ottivat talteen paloja laskuvarjon kuvusta, koska se oli hienoa silkkiä. Kapteeni Paul Norovuori toi palan laskuvarjoa kotiinsa ja hänen tytärpuolensa Marjatta Lavi ompeli siitä kastemekon seminaarityönään, opiskellessaan kansakoulun- ja käsityönopettajaksi. Ateistisen valtion sotatarvikkeen kappaleesta tuli vaate kristilliseen pyhään toimitukseen. Siinä on kastettu 51 lasta. Seuraavaksi se siirretään Lohjan museon kokoelmiin.
Nykyään erikoiselta kuulostava historia on myös Raitasten kastemekolla, jonka Ella Raitanen voitti vuonna 1965 Kotiliesi-lehden kumminlahja-arvonnasta. Kumminlahjaan kuului lisäksi hopeinen lusikka.
Näyttelyn uusin kastemekko siunattiin käyttöön 10. tammikuuta. Sen lahjoittivat Karjalohjan Martat Karjalohjan alueseurakunnalle kastemekoksi, jota saa vapaasti lainata.
Idean keksi karjalohjalainen Maija Ojala, joka oli törmännyt tapaukseen, jossa perhe epäröi lapsensa kastamista, kun kastemekko puuttui. Mekossa on vaihdettavat nauhat, kuten useimmissa muissakin näyttelyn kastemekoissa, sininen ja vaaleanpunainen.
– On kiinnostavaa, miten erilaisia kastemekkoja on. Kävijät ovat ihailleet käsityötä ja kertoneet omien sukujensa kastemekkojen tarinoita, kertoo näyttelyn ripustuksesta vastannut lastenohjaaja Katja Vesala.
Kirjailtuna tuttuja nimiä
Näyttelyn vanhin mekko oli Lohjan museon kokoelmista, Kirkniemen kartanon omistajien lahjoittama kastemekko 1860-70-luvulta. Kastemekkoja on siihen aikaan ollut vain säätyläisillä ja aatelisilla, muiden lapset on kastettu tavallisiin vaatteisiin tai kapaloihin puettuina.
Monet näyttelyssä käyneet löysivät tuttuja nimiä sekä mekkojen helmoista että näyttelyluettelosta, johon saatiin myös paljon kuvia ristiäisistä, joissa kastemekkoja on käytetty.
– Kaste on niin juhlava tilanne, ettei sinne potkupuvussa mennä, sanoi lohjalainen Marketta Lehtokumpu, joka löysi näyttelyesitteestä ja mekoista paljonkin tuttuja nimiä.
– Aivan upea, uskomattoman hieno näyttely, kehui hänen ystävänsä Tuuli Linteri.
Vesala kertoo, että näyttelyn avulla tehtiin tunnetuksi myös lasten kappeli Pikku Lauria, joka sijaitsee arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemassa seurakuntatalossa. Pienemmästä seurakuntasalista tuli lasten kappeli vasta joitakin vuosia sitten, vaikka siinä on alusta lähtien ollut erkkerimäinen syvennys juuri kastetoimituksia varten.
Leena Anttilan ja Katja Vesalan kanssa näyttelyä olivat kokoamassa lastenohjaajat Maija Metsola, Saija Saariaho, Taina Mamia ja Piia Silfverberg sekä varhaisnuorisotyönohjaaja Anneli Kytölä. Näyttelyidean äiti on tammisaarelainen Satu Torstila, joka otti yhteyttä Anttilaan.
Kuvat: Matti Pirhonen. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
1. Tuuli Linteri (oik.) ja Marketta Lehtokumpu ihailivat kastemekkonäyttelyä lasten kappeli Pikku Laurissa Lohjalla.
2. Lohjan seurakunnan tiedotussihteeri Leena Anttila (kesk.) kokosi kastemekkonäyttelyn Pia Silfverbergin (vas.) ja Katja Vesalan sekä kahden muun lastenohjaajan kanssa.
3. Oilan suvussa on kaksi kastemekkoa, sininen pojille ja vaaleanpunainen tytöille. Niihin on kirjailtu kaikkien niissä kastettujen lasten nimet ja syntymäajat.
4. Ella ja Raimo Raitanen voittivat lapsilleen kastemekon Kotiliesi-lehden kumminlahja-arvonnassa vuonna 1965. Perheen kolme lasta on kastettu siinä.
5. Erikoisin tarina on kastemekolla, joka on tehty alas ammutun neuvostoliittolaisen pommikoneen lentäjän laskuvarjon kappaleesta.
Ilmoita asiavirheestä