Heräys-seminaarissa 28.3. käsiteltiin tekoälyn kysymyksiä kirkon viiteyhteydessä. Pastori Petja Kopperoisen Paavalin seurakunnassa järjestämä tekoälymessu kävi käytännön sovellutuksena herättelemään kysymyksiä siitä, mihin tekoäly kirkossa soveltuu ja mihin ei.
Tekoälyjumalanpalvelusta luonnehdittiin muiden muassa erilaisin epäluonnollisuutta ja etäisyyttä hahmottelevin ilmaisuin. Kokemukseen soveltuu käsite unheimlich. Tekoälyn toteuttama jumalanpalvelus on teknisesti virheetön, jolloin muodostuu vieraannuttava vaikutelma epäluonnollisuudesta ja konemaisuudesta. Vastakohta olisi kotoisa (vrt. heimlich; merkityksessä luotettu, tuttu) jumalanpalvelus, jota inhimillisyys leimaa tunnelmaltaan lämpimäksi.
Keskustelua käytiin tekoälyn ja inhimillisyyden suhteesta. Tekoälyltä katsotaan puuttuvan ihmiselle ominainen luovuus. Teknisesti virheettömästä suorituksesta puuttuvat luovuuden edellyttämät vastakohtaisuudet: ilman antinomiaa ei ole luovaa yhteen käymistä, synteesiä. Suorituksen vaikutus ei kasva vuorovaikutukseksi, vaan se jää itsensä tiedottomasti toteuttavan algoritmin jäljeksi.
LUOVUUS ON vuorovaikutteista. Luovuus muodostaa kahden vastakohdan välille uuden tavan tulla näkyväksi. Tässä mielessä luovuudessa on kyse havaintokyvyn tietoisesta käyttämisestä merkityssuhteiden tunnistamiseksi – ominaisuudesta, jota tekoälyllä ei ole.
Maailman ja toinen toisensa tiedostaminen muodostavat kokemuksenalan, johon on kulttuuripiirissämme viitattu sielullisuutta ja henkeä tavoittelevilla ilmaisuilla. Yksin tekoälyn pohjalta ei saada toteutetuksi esimerkiksi jumalanpalveluksessa vallitsevaa henkeä, jossa osallistujat kohtaavat toisensa ja pyhän. Huomionarvoista on, että saksan kielen hengeksi kääntyvä käsite Geist viittaa myös eräänlaiseen tietämisen tapaan, ilmiön perimmäisen olemuksen näkemiseen – tietoiseen havaitsemiseen.
ILMAN HENKEÄ ei ole pyhän kokemusta. Pyhän kokeminen on tässä kohdin jäsentynyttä tietoista havaitsemista, johon liitetään itseisarvo. Havaitsemisen itseisarvoinen harjoittaminen muodostaa nähdäkseni hengellisyyden ilmiöytimen.
Tekoälyn mahdollisuuksien ja rajojen ymmärtämiseksi olisi arvokasta pitää esillä jäsentynyttä kokemuksellista ihmiskuvaa, joka auttaa hahmottamaan ihmisenä elämisen merkitysulottuvuutta suhteessa tekoälyyn. Tässä avuksi käyvät dialektiikan, hengen ja pyhän käsitteet, joilla ihmisen peruskokemusta on hahmoteltu länsimaisessa uskontotraditiossa ja sen lähialoilla. Vain siinä määrin, kun ihmisen peruskokemusta ymmärretään, saadaan mielekkäitä vastauksia tekoälyn kysymyksiin.
Aleksi Sakkolan-Leppänen
TM, uskonnonfilosofi ja kognitiotieteilijä
Lue myös:
”Data on uusi plutonium” ja neljä muuta nostoa kirkon tekoälyseminaarista
Ilmoita asiavirheestä