Mari Leppänen ja Niilo Rantala huomioivat kirkkokansa.fi-sivuston avaamisen Kotimaassa (02/25) julkaistuissa kolumneissaan, joissa esitettyihin seikkoihin syytä tehdä joitakin tarkennuksia.
Niilo Rantala paheksuu nimityksen ”kirkkokansa” käyttämistä tästä poikkeuksellisen laajasta herätysliikejärjestöjen verkostosta, koska hänen mukaansa enemmistö kirkkokansasta ei ryhmity näiden edustamien perinteisten teologisten näkemysten taakse.
Syynä lienee väärinkäsitys siitä, mistä Kirkkokansassa on kyse. Nimi ei nimittäin viittaan enemmistöön kirkon jäsenrekisterissä olevista henkilöistä, vaan siihen kirkkokansaan, joka konkreettisesti tulee sunnuntaisin kirkkoon. Emme siis ryhmity abstraktisti joidenkin tiettyjen näkemysten taakse, vaan ihan fyysisesti ehtoollispöytään. Tässä suhteessa tämä joukko ei ole mitenkään marginaalinen myöskään lukumäärältään. Joukkomme myös kasvaa ja uusia yhteisöjä syntyy.
Jos Rantala pyrkii marginalisoimaan kirkkokansan, Mari Leppänen puolestaan ilmaisee kirjoituksessaan huolta vähemmistöistä ja syrjään jätetyistä ”Kristuksen silmäteristä”. Jaamme Leppäsen huolen, olemmehan itsekin vähemmistöä. Seuraammekin toiveikkaina, miten tämä huolenpito konkretisoituu hänen toiminnassaan perinteisellä virkakannalla olevien herätysliikejärjestöjen parhaaksi.
Toivotan Kotimaan lukijat lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan kirkkokansa.fi -sivustoon ja kirkkokansan elävään toimintaan!
Kirkkokansa-verkoston puolesta,
Soili Haverinen
Suomen teologisen instituutin pääsihteeri
Lue myös:
Kolumni: Nimillä omitaan valtaa, mutta myös johdetaan harhaan
Kolumni: Pelkäämme jakautumista, ja siksi naisten ohittamiseen puuttuminen tuntuu vaikealta