John Vikströmin kolmas kirjoitus pappisvirasta tuo esille näkökulman, jossa pyritään osoittamaan naispappeuden vastustuksen perustuvan vanhentuneisiin tai epätäsmällisiin tulkintoihin.
Vikström esittää, että Paavalin ohjeet, mukaan lukien naisten puhe- ja opetuskiellot, ovat sidottuja aikakauden kulttuuriin ja voivat muuttua, kuten kirkon historia Suomessa osoittaa. Hän viittaa Olaus ja Laurentius Petrin opetuksiin, joissa korostetaan, että kirkon järjestys voi sopeutua ajan ja tilaisuuden vaatimuksiin. Tämä tulkinta on kuitenkin rajallinen, sillä se sivuuttaa Jumalan sanassa, Raamatussa olevan Paavalin opetuksen, joka ei liity pelkästään kulttuurisiin normeihin, vaan kirkon uskollisuuteen Kristuksen asetukselle.
Apostolinen virka ei ole vain käytännöllinen järjestys tai tietyn aikakauden mukainen ratkaisu, vaan perustuu Kristuksen asetukseen. Paavalin opetukset, joita Vikström kritisoi, liittyvät painavasti kirkon itseymmärrykseen. Kuten Olaus Petri toteaa, kirkon järjestyksellä on toki puolensa, joka voi muuttua ajan myötä, mutta kirkon tehtävä tai apostolinen virkakäsitys eivät kuulu tällaisiin muutoksiin, sillä se pohjautuu Jumalan muuttumattomaan ilmoitukseen Raamatussa.
Vikströmin näkemys, että naispappeuden vastustus on yhteydessä patriarkaaliseen kulttuuriin, ohittaa sekä Raamatun että hänen mainitsemansa Bo Giertzin teologiset perustelut. Giertz korostaa, että kyse ei ole kulttuurisidonnaisesta patriarkalismista, vaan teologisesta kysymyksestä ja kirkon uskollisuudesta Kristukselle. Giertzin tulkinta, jonka mukaan Paavalin käsky naisen alamaisuudesta liittyy jumalanpalveluksen järjestykseen, pyrkii säilyttämään kirkon apostolisen rakenteen, mutta se erottaa tämän kysymyksen patriarkaalisista käytännöistä.
Vikströmin väite monisatavuotisen tulkintaperinteen hylkäämisestä ei kestä tarkastelua. Hän jättää huomiotta sen, että kirkko on kautta aikojen pitänyt kiinni apostolisesta virkakäsityksestä Jumalan sanan mukaisena ja sitovana. Naispappeuden hyväksyminen on historiallisesti uutta ja juontuu ensisijaisesti yhteiskunnallisista odotuksista, ei Raamatun opetuksesta tai kirkon perinteestä. Reformaatio ole ollut eikä ole luopumista menneestä, vaan palaamista siihen, mitä Raamattu opettaa. Käsissämme on syvällinen teologinen kysymys kirkon uskollisuudesta Kristukselle ja Hänen sanalleen.
Lienee oikeutettua kirjeenvaihdollemme, etten vastaajan paikalla ole vain minä, vaan vuorostani saan teidän vastauksenne kahteen kysymykseeni. Miten uusi virkaratkaisu, naispappeuden hyväksyminen on mielestänne edistänyt maailmanlaajan Kristuksen kirkon ykseyttä kuluneina vuosikymmeninä? Toiseksi olen kiinnostunut, miten näette virkaratkaisun hedelmänä syntyneen tilanteen, jossa perinteisellä virkakannalla olevat on täysin suljettu seurakuntavirkojen ulkopuolelle sekä ilman pappisvirkaa. Oliko tämä jo pappisviran avaamisen valuvaiheessa toivomanne lopputulos, ponnesta huolimatta?
Juhana Tarvainen
Sleyn kotimaantyön johtaja
Lue myös:
Lukijoilta: Luopuminen vanhasta naiskäsityksestä vaatii uusia tulkintoja
Lukijoilta: Raamattu, traditio ja ekumenia ohjaavat virkakysymyksessä vain yhteen suuntaan
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä