Suomen evankelisluterilaisen kirkon rahoitus on kirkollisverotulojen ja valtionrahoituksen sekä eri maksujen muodostama kokonaisuus. Näillä rahoituslähteillä on omat käyttötarkoituksensa.
Kirkollisverotuloilla mahdollistetaan jumalanpalvelukset, kasteet, rippikoulut, vihkimiset, hautaan siunaamiset, kirkkomusiikkityö, työ lasten ja nuorten parissa, auttamistyö, perheneuvonta ja sairaalasielunhoito.
Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain kirkolle valtionrahoitusta hautaustoimeen, väestökirjanpitoon sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpitoon liittyviin laissa säädettyihin tehtäviin. Kirkko huolehtii kaikkien kuntalaisten hautaustoimesta.
Kirkolliskokous muutti vuonna 2024 valtionrahoituksen jakoperustetta siten, että kunnan asukasluvun lisäksi siinä otetaan huomioon kuolleiden määrä, hautausten määrä sekä kulttuuriperintöindeksi. Aiemmin jako perustui ainoastaan kunnan asukaslukuun. Päätökseen sisältyi kahden vuoden siirtymäaika, jonka aikana toimivuus arvioidaan.
Käytännössä arviointi on tehtävä vuoden 2026 alkuun mennessä, ja se on tehtävä tarkoin laskelmin.
Uuden mallin kulttuuriperintöindeksi suosii pieniä seurakuntia ja vaarana on, että malli toimii tulonsiirtona isoilta kaupungeilta pienille. Isoissa kaupungeissa tästä seuraisi paine nostaa hautausmaksuja. Kuntalaisten maksettaviksi tulevien maksujen on rakennuttava kaikkialla samojen periaatteiden varaan.
Kirkon työntekijöiden ja viranhaltijoiden eläketurvasta huolehtii kirkon eläkerahasto. Maksut perustuvat eläkemaksuun, joka pohjautuu palkkasummaan, sekä lisäpääomitusta varten perittävään eläkerahastomaksuun.
Seurakunnan tulee ensisijaisesti vastata omalta osaltaan palkkasummaan perustuvasta eläkevastuusta.
Kirkkohallituksen valmistelussa esimerkkinä käytetty laskennallinen veroprosentti toimisi alhaisemman veroprosentin seurakuntatalouksia epäoikeudenmukaisesti kohtelevana tulonsiirtona niille seurakuntatalouksille, joiden veroprosentti on korkea. Tästä mallista ironisesti hyötyisivät korkean veroprosentin seurakunnat niiden kustannuksella, joiden veroprosentti on alhaisempi. Malli kannustaa kirkollisveron nostamiseen.
Nykyinen suoraan maksuunpantuun kirkollisveroon perustuva maksu on siten oikeudenmukainen, että osuus lasketaan kunkin seurakunnan saamasta verotulosta. Nykyisellä mallilla on myös vahva korrelaatio seurakuntien eläkevastuuseen. Päätöksenteossa on syytä kunnioittaa seurakuntien virallisia lausuntoja.
Mikäli nykykäytäntöä muutetaan, on oikeudenmukaista tarkastella uudistusta seurakuntien eläkevastuiden kautta sekä samalla määrittää, paljonko lisäpääomitusta tarvitaan koko kirkon eläkevastuuseen perustuen. Missään tapauksessa ei tule tehdä sellaisia päätöksiä, jotka vaarantavat eläkejärjestelmän rahoituksen.
Tulonsiirtoja varten on jo olemassa keskusrahastomaksu. Sillä rahoitetaan kirkon yhteistä toimintaa. Ainoastaan tämän maksun avulla tulisi tehdä tarvittavat tulonsiirrot ja apua tarvitsevien seurakuntatalouksien tukeminen.
Jukka Parvinen, Vantaan seurakuntayhtymän johtaja
Ilmoita asiavirheestä