Mihin tutkimukseen tai tietoon perustuu väite, että kirkkojen ovet ovat aina avoinna muualla Euroopassa? Eivät muuten ole. Kokemuksestani toki puuttuu systemaattisuus, tilastollinen laajuus, ja se on empiirisyydessään täysin henkilökohtainen.

Viimeksi tänä kesänä Kreetan saarella kohtasin useamman oviltaan lukitun kirkon. Muutaman vuoden takaa sitten Roomassa tuli pastori ilmoittamaan, että kirkko suljetaan. Kirkkojen lukittuihin oviin olen törmännyt mm Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Briteissä, Puolassa ja toki Suomessa. Eri kirkkojen oviin on tullut elämän matkan varrella reissuilla kolkutettua.

Väitän, että mediassa pidetään perusteettomasti esillä romanttista käsitystä, että muualla maailmassa kirkkojen ovet ovat aina avoinna ja läpi vuorokausien.

Asuimme turisteina Maltalla, aivan kirkon vieressä. Oli mielenkiintoista seurata elämää, osallistua hetkipalveluksiin, olla messussa mukana. Mutta. Kirkon ovet olivat kiinni öisin, toisinaan myös päivisin — arkisena syynä muuten se, ettei aina ollut saatavissa valvojaa. Tosin tiheämmässä päivittäisessä hartaus- ja jumalanpalveluselämän käytössä se varmaan oli kuin yksikään kotimainen kirkkomme tällä hetkellä.

Olen väkisinkin päätymässä näkemykseen: hoettuamme riittävän pitkään jotakin epätotta asiaa, siitä tuleekin totuus. Näyttää siltä, että tästä totuudesta myös vaietaan. Lopulta vain uskomme sokeasti hokemaa. Toistaen sitä.

Aivan varmasti läpi koko kristikunnan kanssa jaamme saman ihanteen kaiken aikaa avoinna olevista kirkkojen ovista, joissa aina olisi myös lämpimän vastaanoton mahdollistava henkilökunta palveluvalmiine vapaaehtoisjoukkoineen. Todellisuus taitaa vain olla toisenlainen?

Juhani Korte
lääninrovasti
Lohja

Lue myös:

Kolumni: Pysähdyn kokeilemaan kotikirkkoni ovea, mutta se on, kuten tavallista, lukossa