John Vikström pyysi vastaamaan. Hänen kirjoituksessaan nousee esille hänen tahtonsa puolustaa kirkon asemaa valtion uskonnollisena ulottuvuutena kirkon opista huolimatta. Tämä valtiokirkollinen ajattelu vaikuttaa olevan linssi, jonka läpi tarkastellaan niin pappisvirkaa kuin muita kirkkoa koskevia teemoja. Tämä saa kysymään: Peittääkö tämä alleen huolen valtion ja kirkon suhteen rapautumisesta? Onko kirkon verotusoikeudellisen aseman puolustaminen kirjoitusten todellinen prioriteetti?
Luterilainen kirkko ei voi määritellä itseään yhteiskunnallisesta asemastaan käsin. Kirkon tehtävä on ennen kaikkea olla Kristuksen kirkko, joka perustaa elämänsä ja oppinsa Raamattuun ja apostoliseen uskoon.
Vikström mainitsee Augsburgin tunnustuksen 5. artiklan, jossa käsitellään pappisvirkaa. Hän lähestyy virkakysymystä ensisijaisesti teologisena ongelmana, mutta hänen kirjoituksessaan jää taka-alalle Raamatun selkeä opetus. Hän myöntää Paavalin sanojen olevan ongelmallisia naisen toimimisen kannalta pastorina, mutta hän samalla pyrkii siirtämään näiden sanojen merkityksen toissijaiseksi. Tämä lähestymistapa sivuuttaa sen, että juuri Raamatun auktoriteetti on keskeinen peruste monien luterilaisten perinteiselle virkakäsitykselle. Herätysliikkeiden piirissä naispappeuden torjunta ei ole noussut virkakäsityksestä, vaan raamattukäsityksestä. Paavalin kirjeiden kohdat (1. Tim. 2:12; 1. Kor. 14:34–35) ovat ratkaisevia määrittämään, miten pappisvirkaa koskevaa kysymystä on käsiteltävä. Tämä herättää kysymään alussa esille tuomani kysymyksen. Miksi John Vikström ei pureudu näihin Raamatun teksteihin, vaan ohittaa ne.
Toisena kohtana John Vikström mainitsee yhteisen käsityksemme sukupuolista. Nais- ja mieskäsityksemme on osoittautunut samanlaiseksi. Niin Raamattu kuten myös luterilainen sukupuoli- ja avioliittoteologia ymmärtää sukupuolen binäärisenä, kahteen sukupuoleen jakautuvana ja jokaista solua määrittävänä tosiasiana. On olemassa mies ja nainen. Kyse on erilaisuudesta, ei eriarvoisuudesta. Molemmat ovat luotuja Jumalan kuvaksi ja molemmilla on yhtä korkea ihmisarvo niin ihmisten kuin Jumalan edessä.
Kolmantena kohtana Vikström käsittelee lehtorin virkaa. Kyseinen lehtorin virka kuulostaa erikoiselta. Eikö juuri minun tulisi tuntea erityisen monta teologinaista, jotka työskentelevät teologeina seurakunnissa tai järjestössä, ovat lehtoreita mutta eivät pastoreita? En taida tuntea ainuttakaan ja sille on syynsä. Lehtorinvihkimyksiä on 2000-luvulla ollut harvemmin kuin arkkipiispan vihkimyksiä ja heitä on seurakuntaviroissa vähemmän kuin yhdessä kädessä on sormia. Miksi? Lehtorin virka oli lyhyt välivaihe ennen pappisviran avaamista naisille. Nyttemmin kirkkomme on käytännön toimin osoittanut viran tarpeettomuuden: Miksi palkata lehtoria, kun voi palkata pastorin?
Juhana Tarvainen, Sleyn kotimaantyön johtaja
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä