Emerituspiispa Wille Riekkinen kehittää kristinuskon evoluutiokertomusta kohti panteismia. Toisin sanoen kaikki on jumalaa ja kaikki on jumalassa. Näin torjutaan evankeliumien sanoma Kristuksesta vapahtajana ja pelastajana. Hyvin kuvaavaa Riekkiselle on se, että hän suhtautuu täysin välinpitämättömästi kuoleman jälkeiseen elämään ja lausuu agnostikon tavoin ettei tiedä.

Tällä tavalla koko kristinusko vesittyy, kun Raamattua tutkitaan naturalististen silmälasien läpi. Kaikki on luonnollista, ja silloin kielletään myös Jumalan toiminta historiassa ja ihmiselämässä.

Mikä sitten on kristitylle keskeisin viesti Raamatusta? Tietysti Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus ihmiskunnan syntien anteeksiantamiseksi sekä osoitukseksi Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Kristitylle raamattu on kristuskeskeinen. Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu seuraavasti: ”Minä olen ylösnousemus elämä. Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin.”

Kuten edellä jo totesin, Riekkinen ei ole ollenkaan varma tästä yhdestä Raamatun keskeisimmästä asiasta. Jos kristitty piispa ei Jeesuksen ylösnousemukseen usko, niin kristinuskosta tulee pelkkää spongilaista moraalisesti hyvää elämää, jonka perustana on enemmänkin materialistinen evoluutioteoria kuin henki tai sielu.

Riekkisen maailmankatsomus ei kuitenkaan seiso tyhjän päällä, vaan siinä on voimakas spinozalainen lataus (tämä filosofi kirjoitti hyvin paljon jumalasta kieltääkseen elävän Jumalan, hänelle jumala oli kuollut jumala).Toisin sanoen materia on jumala ja jumala on materiaa.

Tässä tahdottiin sanoa, että materiaalinen kosmos tuottaa omasta voimastaan kaiken sen mitä on. Leninin sanoin ”kaikki on materian liikettä”. Ja tämä jumala toimii evoluution avulla.

Riekkisen mukaan ihmisten on tietysti oltava valmiit myös uskonnolliseen evoluutioon. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokainen sukupolvi voi löytää omat totuutensa pyhästä kirjasta. Kristinuskon on kehityttävä. Tämä voi tietysti johtaa pahimmassa tapauksessa äärimmäiseen subjektivismiin (minun tulkintani on yhtä hyvä kuin sinun).

Tämä jo viimeistään tuhoaa Vanhan Testamentin opetuksen tulevasta messiaasta ja pelastajasta sekä Uuden Testamentin todistuksen ihmiseksi tulleesta Jumalasta. Niinpä kristinuskon perusteista ei jää mitään muuta jäljelle kuin niin sanottu ”uskonnollinen evoluutio” ja eettisesti arvokas elämä.

Lopuksi huomauttaisin vielä materialismin perusvirheestä. Se väittää, että elävä solu oli esi-isämme, mutta mikä sitten oli tämän solun esi-isä? Umpikuollut aine tietysti: lämmin vesilätäkkö (Darwin). Mutta kuolleesta ei tule elävää itsestään. Tämän sanoo jo puhdas talonpoikaisjärkikin. Materialisteille/naturalisteille kuolema on heidän jumalansa. Kaikki syntyy kuolemasta ja palaa kuolemaan. Mikä järki tässä on? Eipä paljon mikään.

Heikki Patronen
Tietokirjailija ja ortodoksikristitty

Lue myös:

Lukijoilta: Piispa Riekkisen kirjat antavat tilaa dialogille monologin sijasta

Kristinuskon on muututtava tai kuoltava, ajatteli Wille Riekkinen ja laati uuden uskontunnustuksen