Eräissä kirkkomme seurakunnissa on ryhdytty viettämään sateenkaarimessuja. Näitä järjestävät uskovat toimivansa sopusoinnussa kristillisen uskomme kanssa. Silti on aiheellista koetella myös tätä asiaa niiden arviointiperusteiden eli kriteerien valossa, joilla vedetään raja terveen ja harhaanjohtavan opetuksen ja opin välillä.
Pride-liike on sulautuma neljästä ajassamme vaikuttavasta kulttuurivirtauksesta: Yhdysvalloissa 1960–1970-luvuilla alkaneista homoseksuaalien tasa-arvon edistämispyrkimyksistä, läntisen maailman yleisestä pan-eroottisesta ilmapiiristä, kulttuurimarksismista ja jo varhaiskirkon torjumasta gnostilaistyppisestä ihmiskäsityksestä.
Sateenkaarimessujen järjestäjät tukevat näistä juurista kasvan Pride-liikkeen tavoitteita tai ainakin hiljaisesti hyväksyvät ne, samoin liikettä organisoivan SETA ry:n tulkinnan ihmisen sukupuolisuudesta. Lisäksi he tuovat jumalanpalvelustilaan liikkeen tunnuksen tai lipun. Samalla korostetaan sitä, että sateenkaarimessu on ”turvallinen tila”.
Näin messujen järjestäjät tietäen tai tietämättään suosivat tätä Yhdysvalloista tulevaa kulttuurimarksistista ajattelua, jonka mukaan yhteiskunta jaetaan sortajiin ja sorrettuihin. Sen mukaan vähemmistöt, tässä siis niin sanotut muunsukupuoliset, on vapautettava sortajista. Se voidaan saavuttaa esimerkiksi lainsäädännön avulla, muta myös pehmeän totalitarismin avulla. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sallita sellaista kritiikkiä, joka voidaan kokea uhkaavaksi. Totuuden ääni ja lain saarna vaiennetaan.
Ovatko sateenkaarimessut siis harhaoppia? Miten tunnistamme oikean opin harhaopista? Kirkon historiassa siihen on käytetty kolmea kriteeriä: Harhaoppi poikkeaa Herran Jeesuksen opetuksesta ja on ristiriidassa sen kanssa. Harhaoppi on ristiriidassa jakamattoman kristikunnan uskontunnusten kanssa. Harhaoppi opettaa vastoin sitä, mitä kirkko on aina ja kaikkialla opettanut.
Näiden arviointiperusteiden valossa on ilmeistä, että sateenkaarimessut ovat ristiriidassa kaikkien näiden kolmen kohdan kanssa ja siis luokiteltaviksi harhaopiksi.
Viittaaminen siihen, että monet läntisen kulttuuripiirin kirkot hyväksyvät sateenkaarimessut, tekee asian entistä vakavammaksi. Kysymys on siis areiolaisuuden tapaan laajalle levinneestä harhaopista, jonka voittaminen vaatii, niin kuin senkin, terveen opin puolustajilta sitkeyttä ja päättäväistä seuraamista Vapahtajan askelissa.
On siis torjuttava sateenkaaritunnusten tuominen jumalanpalvelukseen. Siinä olemme aina Jumalan kasvojen edessä, sillä alttari on Pyhän Kolmiykseyden armoistuin, Herran Jeesuksen, Jumalan ja ihmisen, hauta ja Hänen uhrinsa pöytä, jossa Hän antaa itsensä meille leivässä ja viinissä.
Kirkkotilassa ei saa olla muita esineitä tai kohteita kuin jotka ovat sopusoinnussa alttarin ja vihityn tilan uskonopillisen sisällön kanssa. Sateenkaritunnus ei ole sellainen, vaan se kuuluu niihin, joiden asettamisen vasten Jumalan kasvoja ensimmäinen käsky kieltää yksiselitteisesti (vrt. 2.Moos. 20:3 BH).
Jouko N. Martikainen
Lue myös
Lukijoilta: Sateenkaari on lupaus turvallisesta tulevaisuudesta
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä