Petri Karttunen kirjoitti Kotimaassa (47/24) hiljattain hyvän kirjoituksen otsikolla ”Suuret yksiköt vai elävät yhteisöt?”. Aihe on ollut minulle läheinen kirkon työssä ollessani ja on sitä edelleen.
Kirkon rakennemuutoksesta ovat viime aikoina kirjoittaneet myös muut. Rakennemuutosta voisi kuvata reaktiiviseksi enemmän kuin aktiiviseksi valinnaksi. Tai kriittisemmin sanottuna sitä voisi kutsua ajopuuksi. Kirkon rakennemuutos on siis ollut reaktiota yhteiskunnan rakennemuutokseen, väen vähenemiseen ja talouden tiukentumiseen.
Muutos kirkossa on tuonut suuria seurakuntayksiköitä. Suhtautuminen seurakuntayhtymiin on ollut kahtalaista: Niitä on joko kehuttu tai parjattu. Seurakuntaliitoksissa on valittu joko yhden seurakunnan malli ilman aluemallia tai sitten kappeliseurakuntamalli. Kumpikin ovat mielestäni puutteellisia monista näkökulmista, mutta kappeliseurakuntamallissa on aihiota enemmän seurakuntalaisia ja jumalanpalvelusyhteisöjä huomioivasta mallista.
Seurakuntaliitoksissa yksi ajuri on ollut myös raha. Se on myös ollut liitosten jälkeen ohjaavana tekijänä. Toinen ohjaava tekijä on ollut ”kirkollisten palvelujen järjestäminen” eli ajatus siitä, miten kirkon ”perusjutut” voidaan suuressa seurakunnassa järjestä mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti.
Kuten Petri Karttunenkin toteaa kirjoituksessaan seurakuntayhteisöjä vahvemmin huomioivat mallit on torpattu kirkolliskokouksessa määräenemmistösäädöksen vuoksi. Viimeksi näin kävi vuonna 2015. Tuossa ”uusi seurakuntayhtymä” mallissa oli ainakin sen perusteluissa seurakuntateologia huomioitu vahvasti. Muuten se on lähes loistanut poissaolollaan erilaisia rakenneratkaisuja tehtäessä kuten edellä kuvasin.
Seurakunta ei ole vain suuri joukko sen jäseniä laajalla alueella ja seurakunnan jäsenrekisterissä. Se ei ole vain ”järkevää” talouden, hallinnon ja ”kirkollisten palvelujen” järjestämistä. Seurakunta on jotakin enemmän ja jotakin syvempää. Se on jäsentensä osallisuuden yhteisö. Seurakunta tarvitsee sopivat rakenteet ja myös hieman hallintoa sekä ainakin pienehkön määrän henkilöstöä. Olisi ihanteellista, jos seurakunta olisi 1–2 kirkon alue, joka kuuluisi suurempaan talouden ja hallinnon yksikköön.
Seurakuntia tarvitaan nykyistä paljon enemmän, ei vähemmän!
Toivo Loikkanen, rovasti, Savonlinna
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä