Lapsenlapsi alkoi kysellä, mitä tehdä jos karhu tulee vastaan. Sanoin, että se on kovin epätodennäköistä. Ilves ja susi ovat paljon todennäköisempiä vastaantulijoita. Mutta jos törmäisi karhuun, kannattaisi kävellä rauhallisesti poispäin hiljaa puhuen. Karhua ei kannata katsoa silmiin eikä ainakaan lähteä juoksemaan. Myöskään puuhun ei kanta kiivetä.

Eri puolilla Suomea elää tällä hetkellä arvioilta 3 000 karhua. Vain Ahvenmaalla niitä ei tavata. Eniten karhuja liikkuu itärajan tuntumassa. Karhukanta on kasvanut viime vuosina. Vuosittain meillä annetaan noin 150 karhunkaatolupaa.

Karhu (Ursus arctos) on Euroopan suurin petoeläin. Tosin sen ravinto kostuu pääosin kasviksista, mutta karhu myös saalistaa hirviä ja kauriita sekä syö raatoja.

Joskus karhua kutsutaan myös maakarhuksi tai ruskeakarhuksi. Se on Suomen kansalliseläin. Karhun ajatellaan ilmentävän voimaa, sisukkuutta ja luonnon kunnioitusta. Karhu oli muinaisille suomalaisille tärkeä voima- ja kulttieläin.

TARINA KERTOO kirkkoherranvaalista, joka pidettiin kauan sitten Kainuussa. Kolme ehdokasta oli ansioiltaan tasavertaisia, joten yleisesti arveltiin, että vaalisaarna ratkaisisi sen kuka tulee valituksi.

Kolmannella vaalisijalla ollut ujo kaupunkilaispappi tiesi, ettei hän ollut saarnamiehenä kummoinenkaan. Hänellä oli taipumus jaarittelevaan kaunopuheisuuteen. Niinpä hän pyysi, että Jumala antaisi hänelle vaalisaarnaan tulta ja tappuraa.

– Tee minusta oikea peto, jonka suusta kuullaan Sinun totuutesi, pappi rukoili.

Kun viimein koitti hänen vaalisaarnansa vuoro, seurakunta kauhistui. Saarnatuoliin alkoi nousta hermostuneen näköinen mies, mutta kun hän pääsi pönttöön, sieltä katsoi seurakuntaa ilmielävä karhu.

– Luojan, Lunastajan ja Eläväksitekevän nimeen, karhu mörähti ja sen sieraimista nousi savua.

Seuraavat kolme varttia karhu antoi tulla evankeliumin tulta ja tappuraa siihen tyyliin, että seurakunta itki, tanssi ja konttasi penkkien välissä huutaen armoa ja hihkuen. Välillä karhu hellitti puheensa tempoa ja alkoi kuulostaa ”normaalilta”, mutta jo seuraavassa hetkessä taivas löi tulta ja synnistä saarnattiin juuri niin kuin se on.

Kun saarna viimein päättyi, karhu asteli pois saarnatuolista ja seurakunta näki ujon oloisen miehen istuvan paikalleen. Mitä tapahtui, kaikki kyselivät hämmentyneinä ja pelokkaina. Ja kyselevät paikkakunnalla edelleen. Tiettävästi tämän tapauksen vuoksi liian innokkaita julistajia ei ole sen koommin päästetty seurakunnan kirkkoon puhumaan.

Paikkakunnalla elää myös sanonta: Älä päästä karhua saarnatuoliin.

Ai niin, kolmannella vaalisijalla ollut kaupunkilaispappi ei tullut valituksi.

Rukous

Jumala, Taivaan Omena,
oi, sinä Metsän Humina,
maailman muurahaisten marssi!
Kaikki elää sinun armostasi.
Kaikki tapahtuu tahdostasi.
Kaikki! Kaikki! Kaikki!
Aamen