Keski-Suomessa sijaitsevan Konneveden seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Virpi Poikolainen, 41, päätti lähteä mukaan seurakunnan päätöksentekoon saatuaan omakohtaisen syvän kokemuksen seurakunnan tarjoamasta avusta.
– Lapsemme, toinen kaksospojista, menehtyi pian syntymänsä jälkeen vuonna 2006. Se oli luonnollisesti kova järkytys. Saimme tuolloin mieheni kanssa seurakunnalta osaksemme todella paljon ymmärrystä ja myötäelämistä. He myös ottivat huomioon kaikki toiveemme, eivätkä painostaneet missään asiassa, Poikolainen kiittelee.
Rankka elämänvaihe vei Poikolaisen muutoinkin lähemmäs hengellisiä kysymyksiä.
– Olin kyllä perehtynyt uskonasioihin jo lapsuudessa, mutta lapsemme kuolema nosti minussa esiin vahvan pohdinnan siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
”Kun elämänlanka lyhenee, tarvitaan konkreettista tukea”
Valtuutettuna Poikolainen pitää erittäin tärkeänä ihmisten kohtaamista silloin, kun he sitä tarvitsevat. Lisänäkökulmaa hän sai työskennellessään terveyskeskuksessa fysioterapeuttina.
– Kun ihmisen elämänlanka lyhenee, tarvitaan läsnäoloa ja välittämistä entistäkin enemmän. Mielestäni on erittäin merkittävää, että seurakunta voi tarjota konkreettista tukea tällaisiin hetkiin.
– Meillä näissä tehtävissä toimii työntekijöiden lisäksi kymmeniä vapaaehtoisia. He vierailevat erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten luona niin laitoksissa kuin kotona. He tekevät todella arvokasta työtä, Poikolainen toteaa.
”Työntekijöiden ja luottamushenkilöiden välistä rajaa pitää kunnioittaa”
Poikolaisen mukaan luottamushenkilöltä vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja ja tasapuolista suhtautumista asioihin. Hän painottaa myös, etteivät luottamushenkilöt saa sekaantua seurakunnan työntekijöiden tehtäviin.
– Toimiva yhteishenki on tarpeen. Niin työntekijöillä kuin luottamushenkilöillä on omat tehtävänsä, rajoja pitää kunnioittaa, Poikolainen painottaa.
Poikolaisen mielestä on tärkeää pitää politiikka poissa seurakunnan päätöksenteosta. Näin siitäkin huolimatta, että hän on myös Konneveden kunnanhallituksen ja -valtuuston jäsen sekä kuuluu maakuntavaltuustoon.
– Vaikka olen mukana monessa, en halua nähdä politiikan vaikuttavan seurakunnassa, sillä seurakunnan työ on kaikille yhteistä. Asia ei ole viime vuosina ollut ongelma, toisin kuin ehkä joskus menneinä vuosina.
”Jatkamme itsenäisenä seurakuntana”
Vaikka vajaan kolmentuhannen asukkaan Konnevesi on pieni kunta, ei seurakunnassa ole suunnitteilla yhdistymistä isompaan kokonaisuuteen.
– Sellaista ei ole näköpiirissä, henki omaa seurakuntaa kohtaan on erittäin vahva, Poikolainen vakuuttaa.
Poikolainen iloitsee Konneveden seurakunnan matalasta kynnyksestä tulijoita kohtaan.
– Esimerkiksi nuorisotyömme on saanut aktivoitua koko ajan lisää väkeä mukaan toimintaan. Tästä suuri kiitos menee seurakuntamme nuorisotyöntekijälle, joka todella puhuu nuorten kieltä.
”Minusta ei saisi kaupunkilaista tekemälläkään”
Konneveden seurakunnan suurin tulevaisuuden haaste on talous, vaikka mitään hätää ei ole.
– Taloutemme on tasapainossa. Rahan käytössä on kuitenkin oltava erittäin huolellinen. Seuraava isompi satsaus lienee seurakuntakodin ehostus, sillä se kaipaa varsin pikaisia toimia.
Seurakunnassa on myös paljon ylpeydenaiheita. Yhteishengen lisäksi Poikolainen nostaa esille seurakunnan kivikirkon sekä kesäkoti Ahoniemen.
– Ne ovat todella kauniita paikkoja, minne matkailijoidenkin on mukava poiketa.
Vapaa-ajallaan neljän lapsen äiti suuntaa mielellään luontoon.
– Se on paikka missä akut latutuvat ja mieli virkistyy. Mielestäni luonnolla on suuri, monella tapaa parantava ja voimaannuttava vaikutus. Minusta ei taitaisi saada kaupunkilaista tekemälläkään, Poikolainen hymyilee.
Kuva: Virpi Poikolaisen kotialbumi
Ilmoita asiavirheestä