Kirkkolaiva kääntyy hitaasti. Siksi seurakunnan hallinnossa kaudesta toiseen pysyminen vaatii sinnikkyyttä ja jonkinlaista hulluuttakin, sanoo Nurmijärven seurakunnan kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Markku Jalava, 67.
– Moni luopuu tehtävästä turhautuneena ensimmäisen kauden jälkeen, mutta asiat etenevät kyllä. Täytyy vain olla kärsivällinen.
Jalava on vaikuttanut seurakunnan luottamushenkilönä yhtä kautta lukuun ottamatta vuodesta 1983. Tänä aikana sekä yhteiskunta että kirkko ovat muuttuneet paljon.
– Esimerkiksi viestinnän kehitys seurakunnissa on ollut hurjaa. Suoran tiedottamisen rinnalla käydään tätä nykyä paljon myös hyvää vuoropuhelua, työuransa pääasiassa viestinnän parissa tehnyt Jalava toteaa.
Kirkolliskokous ei ole seurakuntien jäsenistö pienoiskoossa
Koko Suomen kirkon kannalta Markku Jalava pääsee pohtimaan asioita kirkolliskokouksessa, jossa hän toimii nyt toista kautta.
– On mielenkiintoista tavata ihmisiä seurakunnista eri puolilta Suomea ja saada olla mukana tekemässä merkittäviä päätöksiä, hän sanoo.
Jalavan mielestä kirkolliskokouksen heikkous on se, että se ei ole kirkon jäsenistö pienoiskoossa, vaan perinteisempi ja vanhoillisempi versio siitä.
– Arvelen tämän johtuvan siitä, että seurakuntalaiset eivät valitse kirkolliskokouksen jäseniä suoralla vaalilla, vaan jäsenistä päätetään kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen kautta välillisesti. Suora vaali olisi mielestäni parempi vaihtoehto.
”Kirkolliset puolueet selkiyttäisivät päätöksentekoa”
Myös kirkolliskokouksen päätöksenteon jähmeys harmittaa välillä Jalavaa.
– Kirkolliset puolueet selkeyttäisivät asioita. Olisi järkevää, että eri mielipidesuuntaukset olisivat järjestäytyneemmin esillä varsinkin haastavammissa asioissa, kuten seurakuntarakenneuudistus oli, ja kuten avioliittokysymys on tällä hetkellä.
Näin mielipiteet kuuluisivat Jalavan mukaan paremmin ja niistä olisi helpompi neuvotella. Päätöksenteko nopeutuisi.
Jalavan mielestä on hyvä, että seurakuntavaaleissa ehdokkaita voivat asettaa myös niin puolueyhdistykset kuin herätysliikkeetkin. Vaalien 5-15 prosentin niukkaa äänestysprosenttia hänen on vaikea ymmärtää.
– Kirkon toimia arvostellaan herkästi, mutta miksi ihmeessä ei äänestetä? Se on paras tapa vaikuttaa. Tämän vuoden lopulla käydään taas uudet vaalit, Jalava muistuttaa.
Markku Jalava on houkutellut monissa seurakuntavaaleissa ihmisiä ehdokkaiksi.
– On tärkeää, että edustettuina on eri-ikäisiä ihmisiä erilaisin ajatuksin. Se avartaa katsantokantoja ja vähentää sisäpiiriajattelua.
Nurmijärvi on Suomen suurin maalaisseurakunta
Pitkän luottamushenkilöuransa lisäksi Markku Jalavalla on seurakunnasta näkemystä myös työntekijänä. Omassa kotiseurakunnassaan hän työskenteli opiskeluaikoina kesäsuntiona ja suntion virassa vuosina 1997–2002. Sen jälkeen hän toimi Lahden seurakuntayhtymässä 12 vuotta viestintäpäällikkönä.
Lahdessa hän näki, kuinka laaja seurakuntayhtymä toimii. Uudellamaallakin valmisteltiin vuosina 2013–2016 isoa seurakuntaliitosta, mutta se ei toteutunut.
– Itse olin seurakuntaliitoksen puolella lähinnä resurssien käytön tehostamisen ja yhteistyön lisäämisen vuoksi, mutta en pidä huonona tätä nykyistäkään ratkaisua. Seurakunnan taloutta sopeutetaan tuloihin, mutta mitään kriisitunnelmaa meillä ei ole.
Nurmijärven seurakunta on Suomen suurin maalaisseurakunta. Siinä on jäseniä noin 30 400 ja työntekijöitä 115. Alue on jaettu Kirkonkylän, Klaukkalan ja Rajamäen kirkkopiireihin, joissa jokaisessa on kirkko ja aktiivista toimintaa. Seuraavia vaaleja varten seurakunta jaetaan kolmeen äänestysalueeseen.
– Yhteistyö naapuriseurakuntien kanssa toimii hyvin, ja sitä tehdään esimerkiksi kehitysvammatyössä. Toki sitä tulee edelleen lisätä.
Yhdessä tekeminen näkyy jumalanpalvelusryhmissä ja valmistelukokouksissa
Kokemus seurakunnan työntekijänä lisäsi Markku Jalavan ymmärrystä nähdä myös palkattujen työntekijöiden huolia.
– Esimerkiksi työntekijöitä kuulematta tehdyt uudistuspäätökset eivät ottaneet aina tulta. ”Mitähän ne papit ja luottamushenkilöt ovat taas keksineet?” – näitäkin puuskahduksia kuulin välillä.
Jalava tunnisti myös mukavuudenhaluisuutta, omalle tontille rajoittumista ja sitä, että työtä oli välillä vaikea katsoa seurakuntalaisen näkökulmasta. Esimerkiksi juhlapyhille oli välillä vaikeaa saada miehitystä.
– Näihin ongelmiin löytyy lääke seurakunnan perusajatuksesta, eli yhdessä suunnittelemisesta ja tekemisestä. Meillä tämä toimii jo kohtalaisen hyvin.
Nurmijärven seurakunnassa on esimerkiksi useita maallikoista koostuvia jumalanpalvelus- eli kirkkoväärtiryhmiä, jotka vuorollaan osallistuvat sekä messun suunnitteluun että toteutukseen yhdessä papin, kanttorin ja suntion kanssa.
Yhdessä tekemisen periaatetta Nurmijärvellä toteutetaan myös johtokuntien ja kirkkoneuvoston valmistelukokouksissa. Niissä luottamushenkilöpuheenjohtajisto ja johtoryhmä käyvät läpi tulevia hallinnon ja kokousten asioita.
– Tämä edesauttaa päätöksentekoa varsinaisissa kokouksissa. Voimme olla asioista eri mieltäkin, mutta jatkuvan vuoropuhelun ansiosta isompia ristiriitoja ei pääse puhkeamaan.
Suntiosuvun vesa jatkaa vaikuttamista seurakunnassa jo neljännessä polvessa
Luottamustehtävissä toimiminen on Markku Jalavalle kutsumus; rakkautta kotiseutuun ja kotiseurakuntaan. Hän vaikuttaa tällä hetkellä myös kirkon mediasäätiön hallituksessa, kotiseurakuntansa viestintätoimikunnan puheenjohtajana sekä kunnan luottamustehtävissä.
Jalava kokee, että kiinnostus seurakuntaan kulkee heillä suvussa ikään kuin perintönä.
– Isoisäni toimi Nurmijärven seurakunnassa suntiona peräti 50 vuotta, samoin hänen isänsä. Oma isänikin teki hommia seurakunnalle, ja mummi, setä ja täti olivat luottamushenkilöitä. He tutustuttivat minutkin seurakuntaan jo pikkupoikana.
– Isän kanssa opin käymään jumalanpalveluksissa, ja myöhemmin pysyin seurakunnan asioista kärryillä tekemällä paikallislehteen artikkeleita seurakunnan asioista.
Eläkkeelle leipätyöstään muutama vuosi sitten jäänyt Jalava kirjoittaa edelleen juttuja sekä seurakunnan että paikkakunnan lehtiin.
Hän kuvaa itseään ”sellaiseksi tapakristityksi”, joka käy edelleen mielellään jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella. Ne ovat hänelle Jumala-yhteyden toteutumisen paikkoja.
– Arvostan myös niiden yhteisöllisyyttä ja sitä, että ne tuovat eri-ikäisiä ihmisiä yhteen. Tämän saa kokea varsinkin konfirmaatiomessuissa.
– Meillä on vaimoni kanssa kaksi aikuista lasta, jotka asuvat perheineen lähistöllä. Nuorempana hekin olivat avustamassa messuissa. Aika näyttää, kuinka suvun perinteet jatkuvat.
Kuva: Irja Ketola
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä