Sekä omassa leipätyössä että luottamustehtävissä täytyy olla visioita ja tavoitteita. Ne tekevät toiminnasta mielekästä, sanoo Vaasan seurakuntayhtymän kirkkovaltuutettu, kirkkoneuvoston jäsen ja suomalaisen seurakunnan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Olli Autio, 57.
Päivätyökseen alakoulun rehtorina työskentelevä Autio on vaikuttanut seurakunnan hallinnossa vuodesta 1991. Nuorista koostuvassa seurakuntasynodissa hän toimi jo 1970-luvulla.
Tällä hetkellä Autio haluaa viedä seurakunnan hallinnossa eteenpäin ainakin neljää asiaa: vihreitä arvoja, vapaaehtoisuutta, rippikoulun suosion jatkuvuutta ja messumusiikin elävöittämistä uudenlaisin soittimin.
Autiolle on tärkeää, että kirkko ottaa näkyvästi kantaa ympäristön tilaan ja tekee asioita sen kohentamiseksi.
– Kirkon tehtävä on varjella tätä kallista maapalloamme. Sen tulee olla esimerkkinä ja valistaa, mikä on oikein ja mikä väärin, kunnallispolitiikassakin vihreitä arvoja ajanut mies korostaa.
Ympäristödiplomi on Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntia varten kehitetty väline, joka auttaa niitä kantamaan vastuunsa luomakunnasta. Diplomi on voimassa neljä vuotta, ja tällä hetkellä diplomin saaneita seurakuntia on noin sata.
– Vaasan seurakuntayhtymän ympäristödiplomi on vastikään vanhentunut, ja se täytyy saada ehdottomasti uudelleen voimaan.
”Rippikoululeirin pituus on oltava vähintään seitsemän päivää”
Toinen tärkeä asia Autiolle on maallikoiden aktiivisen toiminnan vahvistaminen seurakunnassa. Vaasan seurakuntayhtymässä on jo nyt paljon aktiivisia vapaaehtoisia. Tästä kertoo esimerkiksi vuoden 2015 Lähetysjuhlat, joihin saatiin rekrytoitua peräti 800 vapaaehtoista.
– Uusia vapaaehtoistehtäviä seurakunnassa voisi silti miettiä. Meitä vapaaehtoisia ukkojakin voisi löytyä, vaikkapa vahtimestaria tuuraamaan tai seurakunnan oman vahtimestarin avuksi. Sitäkin voisi mielestäni pohtia, voisiko vapaaehtoiselle antaa tarvittaessa myös seurakunnan avaimen.
Seurakunnan kruunujalokivenä Autio pitää rippikoulutyötä.
– Sen ylläpitäminen on erittäin tärkeää. Lähes kaikki kirkkoon kuuluvat, ja monet kirkkoon kuulumattomistakin käyvät Suomessa tänä päivänä rippikoulun. Tämä ei ole itsestään selvää. Esimerkiksi Ruotsissa nuorista enää vajaa kolmekymmentä prosenttia osallistuu rippikouluun.
Aution mielestä avainsana rippikoulutyössä on ryhmäyttäminen, jota tulee tehdä ennen leiriä, leirillä ja sen jälkeen.
– Mielestäni rippikoululeirin ehdoton minimipituus on seitsemän päivää. Silloin muodostuu tiivis me-henki, porukka sitoutuu ja on näin helpommin kutsuttavissa rippikoulun jatkotapahtumiin ja muihin seurakunnan toimintoihin.
Yhteisöveron poistuminen rokotti yhtymää kovasti
Vaasan suomalainen seurakunta, Vasa svenska församling ja Vähänkyrön seurakunta muodostavat Vaasan seurakuntayhtymän, johon kuuluu tällä hetkellä noin 48 400 jäsentä. Yhtymässä on 153 vakituista työntekijää.
Taloudellisesti haastavia aikoja on eletty varsinkin kolmen vuoden takaisen yhteisöverojärjestelmän poistumisen jälkeen. Uuteen valtionrahoitukseen siirtymisen myötä Vaasan seurakuntayhtymän verotulot vähenivät lähes 800 000 euroa vuodessa. Lisäksi Vaasan kaupungin asukasluku on kääntynyt yllättäen äkillisesti laskuun.
– Kirkollisverotulot ovat alentuneet, vaikka elinkeinoelämällä meneekin hyvin. Toivotaan, että tämä on vain väliaikainen muutos, joka korjautuu pikapuoliin, Autio sanoo.
Lääkkeeksi talouden tasapainottamiseen yhtymä päätti lopulta luopua peräti noin kymmenestä kiinteistöstä.
– Se oli asia, jota jouduttiin jankkaamaan pitkään.
Muista isoista seurakuntayhtymää koskettavista asioista Autio mainitsee pitkäaikaisen kirkkoherran Krister Koskelan eläkkeelle jäämisen. Välilliset vaalit ovat tulossa syksyllä.
Nuorena kuollut pikkuveli evankelioi perheensä
Olli Autiolle seurakunta ja usko tulivat tutuiksi jo nuorena, vaikka oma perhe ei ollutkaan erityisen kirkollinen. Hänen ajatuksiinsa vaikutti vahvasti pikkuveljen sairastuminen ja kuolema 1970-luvun lopussa.
– Veljelle tuli sairastaessaan vahva kutsumus ja ymmärrys siitä, että hänen kuuluukin elää täällä maan päällä vain 13 vuotta. Kun äiti itki, veli lohdutti, että ”älä äiti itke, enhän minä kuole, me nähdään taivaassa”.
– Kuulimme jälkeenpäin, että veli oli toiminut evankelistana myös koulussa. Hänen teinikalenterissaankin luki teksti ”Jeesus elää”.
Jumalanpalvelus on Autiolle hiljentymisen, rauhoittumisen, Jumalan kohtaamisen ja voimaantumisen paikka.
– Synnintunnustus ja -päästö koskettavat joka kerta. Samoin ehtoollinen, sillä siinä voi kohdata Vapahtajan. Koen erittäin tärkeänä ja liikuttavana myös toimimisen vapaaehtoisena ehtoollisavustajana. Siinä, viinipikaria ojentaessani ja ehtoollissanoja lausuessani polvet sananmukaisesti täräjävät.
”Virsiä voisi säestää muutenkin kuin uruilla”
Olli Autio toivoisi jumalanpalveluksiin enemmän väkeä. Hänen mielestään yksi keino siihen voisi olla niissä laulettavan ja soitettavan musiikin elävöittäminen. Tähän hän haluaisi valtuutettuna vaikuttaa.
– Virsien rinnalla voisi olla myös uudempaa hengellistä musiikkia, ja välillä virsiä voisi säestää muillakin soittimilla kuin uruilla – vaikkapa kitaralla, bassolla tai rummuilla. Ilmoittautuisin heti vapaaehtoiseksi soittajaksi, mies hymyilee.
– Esimerkiksi rippikoulujen kutsujumalanpalveluksissa ja iltaisin pidettävissä Tuomasmessuissa sekä rock- ja pop-messuissa on hyvä draivi ja enemmän porukkaa. Voisikohan sunnuntain päiväjumalanpalveluksenkin vetää vaikkapa kerran kuukaudessa Tuomasmessu-tyyppisesti?
Vaasan seurakuntaan Olli Autio toivoo positiivista värinää myös jonkin ison, missiotyyppisen evankelioimistapahtuman muodossa.
– Se voisi olla vaikkapa Kirkkopäivät 2020 luvun alkupuolella.
Kuva: Kirsi Autio
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.