Millaisia ohjeita ja eväitä kokeneet, tulevissa vaaleissa tehtävistään vetäytyvät kirkon luottamushenkilöt antavat uusille tulijoille? Kotimaa Pro selvitti. Tärkeää on ainakin paneutuminen, rohkeus ja kärsivällisyys.
Ensin on paneuduttava, vasta sitten voi uudistaa
Stora Ensolla mittausesimiehenä työskentelevä Tiina Wilen-Jäppinen Imatralta on kokenut luottamushenkilö niin maallisella kuin seurakuntapuolellakin. Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtajan työ syö nyt hänen vapaa-ajastaan niin ison osan, ettei hän enää ryhdy ehdolle seurakuntavaaleissa.
– Seurakunnan luottamushenkilön tehtävä on erittäin tärkeä ja se vaatii aikaa. On paneuduttava perusteellisesti asioihin ja aineistoihin ennen kokouksia, Wilen-Jäppinen sanoo.
Hän arvostaa sitä, että Imatran seurakunta on kyennyt tiukkenevan talouden aikana kehittämään uusia tapoja järjestellä töitä ja organisoida tehtäviä. Rakennusten osalta on ideoitu tilojen vuokraamista myös ulkopuoliseen käyttöön.
– Luottamushenkilön on tärkeää sekä kunnioittaa hengellistä elämää että huolehtia ryhdikkäästi tasapainoisesta taloudesta, joka mahdollistaa toiminnan. Kaikki ei kuitenkaan ole aina rahasta kiinni. Uudet hyvät ideat ovat aina tervetulleita. Joskus pähkähullutkin ajatukset voivat jalostua toimiviksi.
Uusille luottamushenkilöille Tiina Wilen-Jäppinen painottaa paneutumisen tärkeyttä. On selvitettävä itselleen, mitä kaikkia palveluja seurakunta tarjoaa ja mikä sen taloudellinen tilanne on. On paneuduttava siihen, mitä luottamuselimissä on viime aikoina ollut meneillään. On luettava paperit ja etsittävä tietoa. Ei voi ryhtyä sohimaan ja uudistamaan ennen kuin tietää, missä mennään.
Lisäksi Wilen-Jäppinen kannustaa luottamushenkilöitä ajamaan uusia ajatuksia läpi myönteisessä hengessä. Negatiivinen ja moittiva puhetapa myrkyttää helposti ilmapiiriä eikä edistä omaa asiaa.
Hän suosittelee vilpittömästi nuorille lähtemistä mukaan seurakunnan luottamustoimiin. Sitä kautta pääsee vaikuttamaan ja oppii paljon.
– Ihmiset tarvitsevat tässä ajassa hengellistä tukea. Seurakunta ei jätä ketään yksin ja se on tärkeää. Itselleni rukous on ollut tärkeä voimavara elämässä lapsesta saakka, Wilen-Jäppinen päättää.
Olkaa rohkeita, älkää ujostelko!
Diakonissa Aila Heinonen Helsingin Lauttasaaresta on tehnyt 30 vuoden uran potilasjärjestötyössä. Tämän ohessa hän on vaikuttanut pitkään kotiseurakuntansa diakoniatoimikunnassa, diakoniajohtokunnassa sekä seurakuntaneuvostossa.
– Olen pitänyt kovasti vapaaehtoistyöstä ja luottamustoimista. Niiden kautta olen tutustunut Lauttasaaren seurakuntaan ja myös alueen muihin toimijoihin. Seurakunnassa on hyvät ystävät, yhteistyökumppanit ja vaikuttamisverkostot, Heinonen sanoo.
Heinonen kokee voineensa vaikuttaa seurakuntaneuvostossa sekä ruohonjuuritason valmistelevissa vastuuryhmissä paljon oman seurakuntansa asioihin. Hänelle seurakunnan etsivä työ ja yhteiskunnasta sivuun jääneiden huomioiminen on erityinen sydämen asia. Myös heitä tulee kutsua mukaan, jotka eivät itse kirkkoon löydä.
– Haluan kannustaa uusia luottamushenkilöitä rohkeaan ajatusten esille tuomiseen. Ei kannata ujostella tai pitää omia ajatuksiaan liian vähäpätöisinä! Monipuolinen keskustelu sekä valmisteluvaiheessa että kokouksissa on todella tärkeää, jotta kaikki mahdolliset näkökannat tulevat esille, Heinonen rohkaisee.
Varautukaa kipeisiin päätöksiin ja byrokratiaan
Eläkkeellä oleva rehtori Anna-Liisa Hirvenoja on ollut Karjasillan seurakunnassa Oulussa mukana seurakuntaneuvostossa, erilaisissa työryhmissä, kirkkovaltuustossa ja yhtymän hallintojohtokunnassa. Kokemukset ovat olleet pääasiassa positiivisia.
– Luottamushenkilönä olen tajunnut, kuinka valtavan paljon kirkko ja seurakunta tekevät hyvää ja huolehtivat ihmisistä. Meidän neuvostossamme ei ole myöskään tullut liian korkeaa raja-aitaa eri ryhmien välille, vaan asioista on pystytty päättämään hyvällä yhteistyöllä, Hirvenoja sanoo.
Uusia luottamushenkilöitä Hirvenoja kehottaa unohtamaan auktoriteettikammon ja ottamaan asioista rohkeasti selvää.
– Hyvin valmisteltuja esityksiäkin voi kyseenalaistaa. Vaikka valmistelijat ovat ammattitaitoisia, heillä saattaa olla joihinkin kysymyksiin yksipuolinen näkemys. Kumileimasimen osaa ei pidä alistua.
Hirvenoja muistuttaa myös, että luottamushenkilöiden on varauduttava kipeisiin ja vaikeisiin päätöksiin taloustilanteen vuoksi. He joutuvat pohtimaan tehtävässään paljon sitä, mitkä asiat asetetaan etusijalle, kun kaikkeen tarpeelliseen ei ole varaa.
Lisäksi luottamushenkilön tulee varautua seurakunnassakin paljoon byrokratiaan ja monimutkaisiin, hitaasti eteneviin prosesseihin.
– Tarvitaan kärsivällisyyttä käydä prosessit läpi ja uskoa siihen, että päämäärä lopulta saavutetaan, Hirvenoja toteaa.
Kuva Forssan seurakuntatalon portaikosta. Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä