Kotimaa Pro haastatteli seurakunnan luottamushenkilöitä Kuusamosta, Iisalmesta ja Alavudelta. Heidän mukaansa sitkeys ja kärsivällisyys palkitaan yhteisten asioiden hoitamisessa. Tärkeää on olla tasapuolinen ja rohkea.
Seurakunnan luottamustehtäviin kannattaa hakeutua ruuhkavuosinakin, koska ne työllistävät vähemmän kuin kunnallispolitiikka, kannustaa Martti Turunen Kuusamosta. Hänellä on kokemusta molemmista ja lisäksi hänellä on esimerkiksi metsänhoitoon, maakuntahallintoon, senioritoimintaan ja maanpuolustukseen liittyviä luottamustehtäviä.
Eläkkeellä oleva peruskoulun rehtori istuu kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa nyt ensimmäistä kauttaan. Hän suostui ehdolle, koska on kokonaisvaltaisesti kiinnostunut yhteisten asioiden hoitamisesta. Turunen kokee, ettei elämän eri osa-alueita voi erotella. Uskonto ja politiikka ovat kattavasti läsnä elämässä joka tapauksessa.
– Minulla on vahva usko hyvän tekemiseen ja sitä kautta paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Tavoitteenani on seurakunnan kynnysten madaltaminen niin, että ihmisten on helpompi lähestyä seurakuntaa, lähteä mukaan ja kokea yhteisöllisyyttä.
Lapsuudessa saatu kristillinen kasvatus on kantanut Martti Turusta läpi elämän. Uskon ja elämän rakennuspuita hän sai perheeltään, Eeva-mummolta, pyhäkoulusta, seurakunnan partiosta ja koulusta.
– Savonlinnan lyseon silloinen uskonnonlehtori Pentti Laasonen piti meille pojille Uskon veljet -nimistä kerhoa. Hän jatkoi joka tapaamisella myös jännityskertomusta, joten kerhosta ei voinut koskaan olla pois, Turunen naurahtaa.
Luottamushenkilöiltä vaaditaan Turusen mukaan vastuullista sitoutumista, aktiivisuutta, kokonaisvaltaista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ajattelua sekä vuorovaikutustaitoja. Luottamustehtäviin tarvitaan eri-ikäisiä, eri elämänpiireissä eläviä naisia ja miehiä, joita seurakunnan asiat kiinnostavat.
Parhaiten ajatuksiaan saa Turusen kokemuksen mukaan läpi, kun toimii maltillisesti, eri näkökulmat huomioiden, myönteisesti ja kaikkia kunnioittaen.
– Tarjottavaan koulutukseen kannattaa tarttua. Seurakuntalaisten puheeksi ottamia asioita kannattaa kuunnella avoimin mielin ja viedä niitä eteenpäin.
Kuusamon seurakunnassa Martti Turunen on iloinnut eri työalojen positiivisesta ja innovatiivisesta otteesta asioihin, vaikka talouden raamit ovat haastaneet niiden toimintamahdollisuuksia.
Hän haluaa rakentaa avointa, välittävää ja armollista seurakuntaa, jossa jokainen seurakunnan jäsen voi kokea kuuluvansa arvostettuna yhteisöön. Tavoitteisiin päästään kärsivällisellä yhteistyöllä.
– Kirkko pärjää kyllä murroksen keskelläkin, kun se sopeutuu. Kirkolla on vankka rooli jatkuvuuden ja arvopohjan ylläpitäjänä ja elämän tarkoituksen pohtijana.
Sirkku Muilu Iisalmesta: ”Minulle on sydämen asia, että seurakunnassa ei lokeroiduttaisi työaloittain”
Sitkeys ja kärsivällisyys palkitaan, kun riittävän kauan jaksaa ajaa tärkeitä asioita ja uudistuksia eteenpäin, vakuuttaa pitkän linjan luottamushenkilö Sirkku Muilu Iisalmen seurakunnasta.
Jo eläkeikäinen Muilu tekee edelleen työtä yrittäjänä ja on myös seurakunnassa todella monessa mukana. Hän vaikuttaa Ylä-Savon seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa sekä Iisalmen seurakuntaneuvostossa, johtaa puhetta kotiseurakuntansa kasvatuksen toimintaryhmässä ja osallistuu monenlaisiin seurakunnan projekteihin.
Muilu on pitänyt kotipyhäkoulua 40 vuotta ja jatkaa edelleen. Hän ohjaa pyhäkouluja myös päiväkodeissa ja leikkipuistoissa. Draamaryhmän mukana hän kiertää näyttelemässä erityisesti jouluisin ja pääsiäisenä kouluissa, palvelutaloissa ja seurakunnan tilaisuuksissa. Lisäksi Muilu toimii ehtoollisavustajana ja tekee käsitöitä lähetystyön hyväksi.
Mikä on motivoinut jo vuosikymmenien ajan neljän lapsen äitiä ja 11 lapsen isoäitiä vaikuttamaan kotiseurakunnassaan? Erityisesti halu kehittää seurakuntaelämää niin, että jokainen seurakuntalainen löytäisi sieltä paikkansa nimenomaan toimijana.
– Olen halunnut kantaa korteni kekoon, jotta polut seurakuntaan olisivat helppokulkuisia ja kynnykset matalia. Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen on todella tärkeää.
– Lisäksi minulle on sydämen asia, että seurakunnassa ei lokeroiduttaisi työaloittain, vaan kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen, Muilu kertoo.
Tavoitteisiin pyrkiminen ei aina ole ollut helppoa tai suoraviivaista. Jo 25 vuotta sitten Sirkku Muilu viritteli kotiseurakunnassaan ajatusta siitä, että kaikkien työalojen vapaaehtoiset saataisiin yhteiseen rekisteriin. Silloin ajatusta pidettiin pöyristyttävänä.
– Pikkuhiljaa asiaa on kypsytelty ja nyt olemme vihdoin mukana vapaaehtoistyö.fi-järjestelmässä. Vähitellen vapaaehtoiset uskaltavat käyttää uutta nettisivustoa, josta löytyy monenlaisia tehtäviä kaikille innokkaille.
Vaikeimpia hetkiä luottamustehtävissä ovat Muilulle olleet työyhteisön ristiriitojen selvittelyt.
– Konfliktien purkaminen on helposti rikkirepivää ja siinä saatetaan juuttua ihmisiin, vaikka kyse olisi pohjimmiltaan asioista. Solmujen aukominen on kuitenkin välttämätöntä.
Mieluisinta Muilulle on ollut edistää päätöksiä, jotka ovat auttaneet seurakuntaa avaamaan uusia ovia ulospäin. Nyt hän seuraa innokkaasti esimerkiksi leirikeskuksen kehittämishanketta, joka on saatu pitkän taistelun jälkeen käyntiin.
Sirkku Muilun mukaan luottamushenkilöllä on oltava objektiivinen ote asioihin. Pitää olla luotettava ja tasapuolinen ja välttää kaikkea klikkiytymistä. Vastoinkäymisistä ei saa lannistua. Lisäksi tarvitaan tietysti kiinnostusta seurakuntaa kohtaan ja halua tuoda sinne rohkeasti uusia ajatuksia.
– Olen kasvanut Partaharjun leirikylässä, ja hengellisyys on kuulunut elämääni lapsesta asti. Elän uskon varassa, ja kirkon jäsenyys on minulle koti. Jos jostakin yksittäisestä asiasta tehdään kynnyskysymys kirkkoon kuulumiselle, takerrutaan mielestäni lillukanvarsiin.
Muilu on asettunut uudelleen ehdolle tämän syksyn vaaleissa. Koska Iisalmen seurakunnan työntekijöistä iso osa on vaihtumassa, hän kokee tärkeäksi, että osa luottamushenkilöistä tuntee hyvin seurakunnan organisaation ja työtavat.
Sirkku Muilua hiertää kirkossa se, jos vain itketään jäsenten lähtemistä ja määrärahojen vähenemistä.
– Peräänkuulutan optimistisempaa asennetta. Meidän pitää pohtia mitä voimme tehdä toisin, niin että osallisuus voisi kasvaa. Meidän pitää avata ovia maailmaan ja tehdä kirkko ja seurakunta näkyväksi. Jalat maassa ja ajatus taivaassa on hyvä periaate.
Hanna Murtomäki-Kukkola Alavudelta: ”Seurakuntaliitos toi tarvittavan piristysruiskeen”
Seurakuntaelämän kannalta tärkein päätös, jota Hanna Murtomäki-Kukkola on ollut tekemässä, oli Töysän seurakunnan liittyminen Alavuden seurakuntaan. Liitos toteutui vuonna 2013.
– Liitos toi tarvittavan piristysruiskeen Töysän seurakunnan nuorisotyöhön, jonka resurssit olivat pienet. Muutenkin saimme enemmän liikkumavaraa, monipuolisuutta ja taloudellista vakautta seurakuntaelämään.
Murtomäki-Kukkolalla on yli 20 vuoden kokemus seurakunnan luottamushenkilönä. Nyt hän on Alavuden seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Hän laulaa myös seurakunnan projektikuorossa ja toimii messuissa ehtoollisavustajana ja tekstinlukijana.
Mukaan seurakunnan päätöksentekoon Murtomäki-Kukkola päätyi aikanaan melko perinteisellä tavalla.
– Vuonna 1995 olin nuori perheenäiti ja tuore töysäläinen ja tohninkyläläinen. Kylältä tarvittiin ehdokas seurakuntavaaleihin ja minua pyydettiin. Lähdin mukaan, koska seurakuntatyö ja varsinkin lapsi- ja nuorisotyö ovat aina olleet lähellä sydäntäni.
Murtomäki-Kukkola on neljän nyt jo aikuisen lapsen äiti ja Alavuden kaupungin maaseutupäällikkö. Seurakunta on ollut hänelle merkittävä osa elämää lapsesta asti. Tutuiksi tulivat aikanaan niin tyttökerhot, kerhonohjaajana toimiminen kuin nuorisokuorokin.
– Usko ja kirkon jäsenyys ovat antaneet suunnan koko elämälleni. Elämä olisi kovin turvatonta ilman Taivaan isän johdatusta.
Seurakunnan päättäjäksi sopii Hanna Murtomäki-Kukkolan mukaan kuka vain seurakunnan asioista kiinnostunut tavallinen seurakuntalainen. Kun on rohkea, kysyy ja ottaa selvää, pystyy myös vaikuttamaan.
Pelkkä valtuustossa istuminen ei kuitenkaan riitä. Murtomäki-Kukkola kannustaa kaikkia osallistumaan myös päätösten valmisteluun eri työalojen vastuuryhmissä, joissa asioita käsitellään epävirallisesti ja keskustellen.
Vaikeimpia päätöksiä luottamushenkilöuralla ovat Murtomäki-Kukkolalle olleet työntekijöiden lomauttamiset ja osa-aikaistamiset taloudellisen pakon edessä. Tällä hetkellä ikävät päätökset koskevat Alavudella huonokuntoisia rakennuksia.
– Sisäilmaongelmaisten rakennusten purkaminen harmittaa, koska mielestäni kestävään kehitykseen kuuluu, että rakennusten pitäisi kestää pidempään kuin 40–50 vuotta. Itse asun 1700-luvulla rakennetussa talossa.
Jäsenkato on puhuttanut seurakunnan päätöksentekijöitä Pohjanmaallakin. Murtomäki-Kukkola ei usko ennusteisiin, joiden mukaan viimeinen lapsi kastetaan Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon 2030-luvulla.
– Uskon, että jäsenkato loivenee jossakin vaiheessa. Rakenteissa ja instituutioissa tapahtuu varmasti muutoksia, mutta Jumalaan uskovia ihmisiä on tulevaisuudessakin ja seurakuntia tarvitaan.
Kuva Martti Turusesta: Juha Tervo
Lue myös:
Luottamushenkilö Pipsa Wilhelms Jyväskylästä: ”Paineessa hioutuu timanttisen hyviä päätöksiä”
Kotimaa Pro ilmestyy nykyään myös painettuna liitteenä Kotimaa-lehden välissä noin kerran kuukaudessa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.