Mitä kaikkea luterilaisuudelle seurasikaan siitä, että Martti Lutherin ja reformaatioajan jälkeen luterilainen ortodoksia 1600 -luvulla otti ankaralla kädellä tehtäväkseen kansan sivistämisen ja valvomisen?
Kysymystä käsitteli Suomen Lähetysseuran reformaatiosymposiumissa torstaina puhunut dosentti Esko M. Laine. Esitelmässään ”Yksin armosta – vai eikö sittenkään?” Laine vertaili Martti Lutherin alkuperäisiä ajatuksia 1600-luvulla muotoutuneen luterilaisen ortodoksian ajan ajatteluun ja käytäntöihin.
– Luterilaisuudessa tapahtui suuria muutoksia luterilaisuuden jälkeen. Armon tai ilon luterilaisuus tuotti historiallisesti aika armottomia muotoja, Laine pohjusti puheenvuoroaan.
Työstä tuli jumalanpalvelusta
Luterilaisuus muutti Laineen mukaan suuresti sitä, miten työntekoon ja köyhäinhoitoon – eli työhön kykenemättömien auttamiseen – suhtauduttiin. Tästä on kasvanut nykyinen moderni, vahva luterilainen sosiaalivaltio, hyvässä ja pahassa.
– Lutherin hyvät teot eivät vaikuta pelastukseen, vaan ne ovat seurausta. Uskossaan vapaa ihminen on vapaa palvelemaan muita. Positiivisessa mielessä tämä on vaikuttanut luterilaisissa maissa syvästi.
Lutherin näkemys kristityistä johti Laineen mukaan köyhäinhoidon kehittymiseen. Almuista ja lahjoituksista siirryttiin yhteisöä velvoittavaan sosiaalipolitiikkaan, jonka tarkoitus oli integroida köyhät seurakuntaan.
– Mutta jotta yhteisö voisi toimia, se tarvitsee varoja. Siksi reformaatio synnytti myös tehokkaan modernin valtion. Varoja saatiin veroista ja esimerkiksi Kustaa Vaasalle tämä sopi hyvin. Veroja varten tarvittiin työtä. Se oli Lutherinkin eetoksen ytimessä.
Laineen mukaan luterilaisiin maihin on syntynyt valtio, joka on jäsenistään kiinni pitävä hyvässä ja pahassa mielessä. On huolehtimista, mutta on myös kontrollia ja yhteyteen pakottamista.
– Suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi on diakonisessa mielessä positiivinen inkluusio. Esimerkiksi diakoniatyö kuuluu kaikille seurakunnan jäsenille. Yhteiskunnassa tunnetuin ilmaus on talvisodan henki, ”kaveria ei jätetä”. On siis velvollisuus huolehtia ensisijaisesti kaverista, ei itsestä.
Laine viittasi näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliuksen sanomaan: Taiteilijana olen oppinut sen, että viime kädessä emme ole täällä itseämme vaan toisia varten.
– Tässä on Lutherin ajatus 2000-luvun kielellä, Laine sanoi.
Työ on Laineen mukaan ollut siis luterilaisuuden ytimessä, se on aitoa jumalanpalvelusta.
– Ja sitten vielä ihmetellään sitä, miksi suomalaiset eivät käy kirkossa, Laine nauratti yleisöään.
Lutherin ajatus siitä, että työ olisi ihmistä rakentavaa, on Laineen mukaan muuttunut usein ihmiselle muuksi:
– ”On elämä täällä raskasta työtä, jossa harvemmin on onni myötä.” Tähän liittyy myös ajatus, että kaikki eivät ole kykeneviä työhön tai jotkut ovat jopa työhaluttomia. Kysymys kuuluu: kuka on köyhä? Tässä luterilaisuus on vetänyt todella kovaa ja armotonta linjaa, Laine totesi.
Niinpä yksi luterilaisen papiston tehtävistä menneinä vuosisatoina olikin selvittää, ketkä oikeasti olivat oikeutettuja seurakuntien köyhäinapuun. Monia ei karsinnan jälkeen siihen joukkoon jäänyt.
Luterilaisuuden ideaalit työstä voivat Laineen mukaan olla myös sen taustana, että työttömyys on suomalaisille niin suuri kriisi ja häpeän aihe.
Lukutaidon vaatimus ajoi ihmisiä jopa avoliittoon
Uskonpuhdistus pani liikkeelle muitakin kehityskulkuja.
Erityisesti reformaation lukutaidon vaatimus muuttui luterilaisen ortodoksian asiaksi, joka Laineen mukaan alkoi sivutuotteenaan hämärtää Lutherin alkuperäisiä ajatuksia.
– Reformaation muotoperiaate tarkoittaa sitä, että jokaisen kristityn on itse oltava tietoinen autuutensa perusteista. Vaikka luterilaisuus ei opettanut, että usko olisi vain tietoa, se opetti, että ilman tiettyä tiedollista periaatetta ei ole mahdollista ojentautua hengellisesti oikein.
Tästä seurasi myös Suomessa kirkon kontrolloima lukutaidon vaatimus.
– Lukutaitoa kuulusteltiin julkisesti, siihen kuului häpeän osallisuus. Hitaita lukijoita kuulusteltiin tuntikausia. Aleksis Kiven
Seitsemän veljestä kiteyttää, miten armotonta elämä oli niille, jotka eivät oppineet lukemaan. Lukutaito jakoi seurakunnan kelvollisiin ja tyhmiin, Laine totesi.
Ehtoolliselle pääseminen muuttui ortodoksian aikana ehdolliseksi: oli osattava lukea. Lutherille ehtoollinen oli kuitenkin ollut uskon alueeseen kuuluva, aito Jumalan ja ihmisen kohtaaminen.
– Lutherin ajattelussa ehtoollisessa otettiin vastaan aarre, mutta ortodoksia muutti tätä. Ehtoolliseen liittyi naimisiin pääseminen, viran saaminen, jopa matkustuslupa. Ehtoollisen lahja hämärtyi. Ehtoolliselle valmistuminen korostui ja vakavoitui. Varottiin päästämättä ketään ehtoolliselle kevein perustein, Laine kertoi.
Laineen mukaan lukutaitovaatimuksella oli erikoisia seurauksia esimerkiksi saloseuduilla.
– Kirkko ”synnytti” Itä-Suomessa avoliiton. Esimerkiksi Kuopiossa oli pareja, jotka olisivat halunneet naimisiin, mutta jotkut avioon halukkaat eivät selvinneet katekismuskuulustelusta, Laine sanoi.
Siksi he eivät päässeet ehtoolliselle.
– Näin ketju katkesi ja he menettivät oikeuden mennä laillisesti naimisiin, muuttaa toiselle paikkakunnalle, päästä ehtoolliselle, päästä virkaan. He ajautuivat arvottomaan tilanteeseen. Sinänsä hyvä pyrkimys on siis johtanut luterilaisuudessa myös armottomuuteen, Esko M. Laine totesi.
Kuva: Olli Seppälä.
Rymättylän kirkon saarnatuolin katos eli baldakiini 1600-luvulta.