Vapaa toimittaja Kimmo Laakso katsoo Suomenkuvalehti.fi:ssä , että kärkevän, röyhkeän ja loukkaavakin verkkokeskustelun unohdetut juuret periytyvät Martti Lutheriin ja uskonpuhdistuksen aikaan.
Laakson näkemyksen mukaan Luther oli erittäin kiinnostunut hyvästä julkisesta keskustelusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että pelkästään asiat riitelevät. Keskustelijoiden oli Laakson mukaan suositeltavaa suoltaa kuraa toisten niskaan hyvin henkilökohtaisella tasolla totuuden löytymiseksi. Luther muun muassa käytti anonyymeista väittelykumppaneistaan oikean nimen sijaan eläinaiheisia haukkumanimiä.
Laakso päättelee, että kiroilu ja tylyt puheet olivat Lutherin teologian looginen johtopäätös. Koska Jumala on yhtä aikaa ylhäinen ja alhainen, ihmisten käyttämän kielen tulee heijastella tätä ihmettä. Alatyyliset ilmaukset osoittavat jutun mukaan, että ihminen ei ylennä itseään.
Laakso löytää Lutherista nykyaikaisen verkkoviestijän piirteitä. Hänestä uskonpuhdistaja ”postaili” aikansa domaineille, kirkon seiniin tavalla jonka nykyinen moderaattori luokittelisi asiattomaksi. Laakso vertaa Lutherille Raamatun olleen kuin henkilökohtainen tietokone ”Sen tarkoitus oli yhdistää taivaalliseen serveriin langattoman rukousyhteyden avulla ilman vääristäviä välikäsiä”.
Laakso tulkitsee Lutherin vastustaneen nimettömyyttä keskusteluissa, koska uskonpuhdistajasta ”avoin syytös on parempi kuin pisto aidan takaa”.
Lue koko verkkojuttu tästä.
Ilmoita asiavirheestä