Yli kymmenen vuotta sitten nuori poliittisen historian opiskelija matkusti reppureissaajana Israeliin ja palestiinalaisalueille. Pari vuotta aikaisemmin Timo Stewart oli matkustanut Kairosta Roomaan uusiseelantilaisen isänsä 1970-luvulla samalla reitillä kirjoittamien päiväkirjojen innoittamana. Tuolloin Israel oli jäänyt näkemättä, koska sen viisumi olisi aiheuttanut vaikeuksia naapurimaissa.
Tilanne Israelissa oli omiaan ruokkimaan ensimmäisellä matkalla syntynyttä kiinnostusta Lähi-idän konfliktiin. Vuonna 2000 oli käynnistynyt toinen intifada eli palestiinalaisten kansannousu Israelia vastaan. Stewartin matkan aikana se oli vielä kesken. Viisi vuotta kestäneessä konfliktissa kuoli tuhansia palestiinalaisia, israelilaisia ja kymmeniä ulkomaalaisia.
– Tapasin erään suomalaisnaisen, jossa konflikti herätti ristiriitaisia tunteita. Periaatteessa hän oli kaikkien lasten puolella. Hän kuitenkin kamppaili sen kanssa, että uskoi Jumalan luvanneen maan Israelin kansalle. Hän oli hämmentynyt siitä, että seurauksena oli ollut konflikti, Stewart kertoo.
Ristiriita jäi kiinnostamaan ja myöhemmin aiheesta syntyi kristillistä sionismia Suomen Kristillisessä liitossa käsitellyt pro gradu -tutkielma.
Israelia tukevien kristittyjen sisäinen konflikti ei jättänyt Stewartin mieltä rauhaan. Hän on asunut sekä israelilaisten että palestiinalaisten alueilla. Opintojen jälkeen hän oli harjoittelussa ja töissä Suomen Israelin suurlähetystössä Tel Avivissa.
Nykyisin Suomen Lähetysseuran rauhanvälityshankkeessa työskentelevän Stewartin kiinnostus laajeni lopulta väitöskirjaksi.
Ja sana tuli valtioksi: Suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoria hyväksyttiin Helsingin yliopistossa toukokuussa.
Sionismin muodonmuutos
Sionismi tunnetaan poliittisena ohjelmana, joka tähtäsi juutalaisen valtion perustamiseen. Se syntyi yhtä aikaa yleisen kansallisuusaatteen nousun kanssa 1800-luvun lopulla.
Kansallisuusaatteen mukaan jokaisella kansalla pitäisi olla oma valtio ja jokaisella valtiolla yksi kansa.
Samaan aikaan myös juutalaisvastaisuus oli noussut Euroopassa ja päätynyt lopulta juutalaisten kansanmurhaan natsi-Saksassa.
– Sekä sionismin että antisemitismin pohja-ajatus oli, että vallitseva tilanne ei voi jatkua, Stewart sanoo.
Oman valtion perustaminen oli juutalaisten näkökulmasta ainut keino saavuttaa vapaus sorrosta. Nationalistisena liikkeenä sionismi saavutti päämääränsä vuonna 1948, kun Israelin valtio perustettiin.
Aate muutti muotoaan Israelin perustamisen jälkeen. Stewart toteaa, että nykyisin lähes jokainen Israelin juutalainen mieltää itsensä sionistiksi eli oman maan itsenäisyyden kannattajaksi.
Sisäinen ristiriita intohimon kohteena
Kristillisellä sionismilla on Stewartin mukaan yhteyksiä juutalaiseen sionismiin. Ne ovat kuitenkin toisistaan irrallisia aatesuuntia. Kristillisessä sionismissa Israelin valtion olemassaolo oikeutetaan Raamatulla.
Stewart kuvaa kristillisen sionismin tulleen Suomeen matkakirjallisuuden, lähetystyön ja profetiakirjallisuuden kautta. Väylät saattoivat yhdistyä jopa samassa henkilössä. Esimerkiksi edesmennyt itämaisen kirjallisuuden professori Aapeli Saarisalo kirjoitti matkakirjoja, asui Israelissa ja kommentoi Israelia profetian näkökulmasta. Profetioissa Raamatun tekstien nähtiin ennustaneen Israelin uuden perustamisen.
Monet kansat ovat halunneet samaistua Vanhan testamentin kuvauksiin Israelin kansasta. Suomessakin israelilaiset nähtiin pitkään pienenä raivaajakansana. Israelin tilanne samaistettiin Suomen kohtaloon talvisodassa.
– Myös yhdysvaltalaiset tunnistavat sionismin pioneerihengen. Hekin ovat verranneet oman valtionsa perustamista Israelin kansan historiaan, Stewart sanoo.
Stewart muistuttaa, että uskonto vaikuttaa ihmisten tapaan tulkita historiaa. Joskus historian tutkimuksen ja yleisen historiakäsityksen välillä voi olla leveä kuilu. Juuri tuon kuilun tutkiminen on Stewartin intohimo.
Israelin perustamiseen liittyvässä keskustelussa puuttuivat Suomessa tahot, jotka olisivat tuoneet esiin palestiinalaisten näkökulmia. Sen seurauksena syntyi yksipuolinen ja mustavalkoinen kuva Israelin syntyyn johtaneista poliittisista tapahtumista. Uskontoon sitoutumaton Israel-myönteisyys alkoi Suomessa murtua vasta 1960-luvulla.
Sionisti näkee juutalaiset osana kosmista draamaa
Stewartin mukaan niin sanottua juutalaisrakkautta ja juutalaisvihaa voidaan pitää saman kolikon kääntöpuolina. Hän viittaa sosiologi Zygmunt Baumaniin, jonka mukaan molempien aatteiden ydin on huomion kiinnittyminen tietyn kansanryhmän oletettuun erikoislaatuisuuteen.
Stewart muistuttaa, että isolle osalle Israelia tukevista kristityistä on helppoa katsoa konfliktia vain Israelin näkökulmasta. Heidän Israel-kriittisiksi kutsumansa tiedotusvälineet haastavat tätä käsitystä, mutta useimmat Israelin tukijat ajattelevat median valehtelevan.
– Jotkut ihmiset, jotka sanovat olevansa juutalaisten ystäviä, puhuvat heistä ja Israelin valtiosta kuin osana kosmista draamaa, Stewart sanoo.
Näin ollen esimerkiksi juutalaisten vainot nähdään osana jumalallista suunnitelmaa. Palestiinalaisille ei löydy vastaavaa roolia yhtä helposti.
– Suomalaiset kohtasivat palestiinalaiskristittyjä ja olivat tietoisia heistä. Suurin osa kuului suomalaisille vieraisiin idän kirkkoihin tai katoliseen kirkkoon. Heitä kohtaan oli aika paljon epäluuloja, Stewart kuvailee.
Kristilliset sionistit eivät juuri käytä aikaansa paikallisten kristittyjen kuuntelemiseen.
– Ajatus siitä, että Jumala on luvannut Israelin juutalaisille, mutta palestiinalaiskristityt eivät ole juutalaisia, on vaikea ratkaista.
”Varmimmin sionismia löytyy viidesläisyydesta ja helluntailaisuudesta”
Kristillistä sionismia löytyy hyvin monenlaisista uskonnollisista liikkeistä. Eniten Stewart kuitenkin tunnistaa sitä liikkeissä, joissa painotetaan Raamatun merkitystä. Tällaisia liikkeitä ovat esimerkiksi viidesläisyys ja helluntailaisuus.
– Kyseessä ei ole mikään yhtenäinen liike tai järjestö. Se on enemmänkin aate, jota löytyy kristillisestä kentästä enemmän tai vähemmän, Stewart sanoo.
Israelia tukevien yhdistyksiä ovat esimerkiksi Israelin ystävät ja Karmel-yhdistys. Tavallisissa seurakunnissa kokoontuu Israel-piirejä.
Osa aatetta kannattavista suhtautuu Lähi-idän kriisiin intohimoisesti. Stewartin mukaan kaikki aiheesta kirjoittavat saavat paljon palautetta.
Hänen itsensä on vaikea ymmärtää Raamatun tulkintoja, jotka oikeuttavat epäoikeudenmukaisuutta tai sortoa. Stewartin mielestä kyse ei ole asettumisesta toisen puolelle toista vastaan, vaan oikeudenmukaisen rauhan toiveesta. Hän ajattelee sen olevan sekä israelilaisten että palestiinalaisten etu.
– Toivoisin, että kirkon piirissä voitaisiin käydä keskustelua käymättä henkilöön: Haluammeko lukea Lähi-idän politiikkaa Raamatun kautta? Onko se sellaista Raamatun käyttöä, jota toivomme? Jos on tai ei ole, mitä se tarkoittaa. Tästä pitäisi voida puhua ilman ihmisten nimittelyä tai uhkailusoittoja. Väitöskirja on minun puoleltani avaus tällaiseen keskusteluun.
Suomessa vain vähän valtaa, Yhdysvalloissa enemmän
Maailmalla kristillisten sionistien vaikutusvalta ei rajaudu vain kirkon sisäisiin kysymyksiin. Stewart ei usko, että heillä Suomessa olisi merkittävää sanottavaa esimerkiksi ulkopolitiikkaan. Yksi syy tähän on se, ettei Suomi ole merkittävä poliittinen tekijä Israelin näkökulmasta ja suhteet maiden välillä ovat löyhiä.
Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa kristilliset sionistit ovat vaikutusvaltainen ja suuri ryhmä. Juutalaiset kuitenkin suhtautuvat heihin hyvin kaksijakoisesti. Heidän halunsa julistaa kristinuskoa juutalaisille herättää myös vastustusta.
– He edustavat maailmankuvaa, joka ei vetoa useimpiin juutalaisiin. Yhdysvalloissa juutalaiset ovat perinteisesti äänestäneet demokraatteja, kristillinen oikeisto tai evankelikaalit republikaaneja.
Erimielisyyttä on esimerkiksi yksilönvapauteen liittyen. Samaa mieltä ollaan lähinnä Israelin tukemisesta.
Kuva: Jani Laukkanen
Lue myös:
Rauha Israel-Palestiina konfliktissa tuottaisi miljardeja
Väitös: Uskontoturistit toivat kristillisen siionismin Suomeen
”Suomessa ei ole keksitty mitään uutta”
Ilmoita asiavirheestä