Jumala loi kaikki maailman kalalajit ja laittoi ne suuriin tynnyreihin. Kun aika oli kypsä, Jumala käski enkeleiden kumota tynnyrit ja päästää kalat vesiin. Enkelit tottelivat ja syntyi valtava polskutus, kun kalakunta pääsi elementtinsä.
Muutamassa hetkessä jokaiselle lajille löytyi oma elinympäristö, missä se parhaiten viihtyi.
Viimeisenä Jumalan tynnyreistä veteen pulahti made, sillä se oli ujon sorttinen kala.
Koska miltei kaikki hyvät asuinpaikat vesistöissä oli jo varattu, made päätti ryhtyä elämään pohjassa.
– Tule pintaan, pyysi Jumala.
– En uskalla, vastasi made.
– Tule edes kutuaikana talvella, kun jää peittää vedet, houkutteli Jumala.
– Sovitaan niin, sanoi made hiljaisella äänellä.
Siitä lähtien made on tunnettu talvikalana.
Made (Lota lota) kuuluu turskakaloihin. Se on yleisimpiä pohjoisella pallonpuoliskolla viileissä vesissä tavattavia kaloja. Suomessa mateita on koko maassa sisävesissä ja vähäsuolaisissa murtovesissä. Hapanvetisistä lammista se kuitenkin puuttuu.
Aikuiset mateet viihtyvät syvissä vesissä, mutta kutuaikana keskellä talvea tammi–maaliskuussa ne tulevat virtaaviin vesiin tai järvien rantavesiin.
Mateen perinteinen pyynti tapahtuu talvella. Mateen mäti ja maksa ovat arvostettua herkkua. Madetta pyydetään rysillä, katiskoilla, verkoilla, pitkäsiimoilla sekä pilkkien. Vuosittain madetta nousee ruokapöytiin pääosin sisävesistä vajaat miljoona kiloa.
Olemukseltaan made on ”poikkeava” kala. Sen suomut ovat pieniä ja se on pinnaltaan limaisen niljakas ja kiemurtelee ”epäkalamaisesti”. Keittiössä madetta ei suomusteta vaan nyljetään.
Jumala loi ruman kalan hyväksi maultaan ja muistutukseksi luomakunnan moninaisuudesta.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä