Tarkastusmatkalla maan pinnalla erästä enkeliä alkoi väsyttää. Se paneutui hetkeksi levolle valkovuokkojen sekaan.
Tuli ilta ja tumma tuhiseva näätäeläin lähestyi outoa nukkujaa. Otus tunki kuononsa valkoasuisen, kauniin siivekkään olennon alle ja töytäisi tätä.
– Apua, huudahti enkeli ja Jumala kuuli huudon.
Kun Jumala näki, että hämmästynyt näätäeläin siinä vain katseli puoliunista enkeliä silmät pyöreinä, häntä alkoi hymyilyttää.
Enkeli lehahti lentoon. Eläin katsoi enkelin perään ihmeissään. Mutta kun se seuraavan kerran näki kuvansa lammen pinnasta, siitä oli tullut harmaa. Mäyrän kasvoissa oli valkoisia juovia muistona kosketuksesta enkelin kanssa.
Siitä oli tullut Jumalan tahdosta mäyrä.
Mäyrä (Meles meles) tunnetaan myös nimellä metsäsika, vaikka sillä ei ole sikaeläinten kanssa mitään tekemistä. Mäyrä kuuluu näätäeläimiin.
Suomessa mäyrää tavataan aina Lappia myöten, mutta vahvinta sen kanta on linjan Oulu-Nurmes eteläpuolella. Mäyrä tunnetaan myös nimellä euraasianmäyrä, mikä kertoo sen levinneisyydestä.
Mäyrän näkeminen on onnenkauppaa, sillä se on pääasiassa yöeläin. Se hakee ravintonsa pimeällä. Mäyrä syö varsinkin matoja, hyönteisiä, haaskoja ja kotiloita, joskus linnunmunia. Muista näätäeläimistä poiketen mäyrälle kelpaavat myös vilja ja hedelmät.
Mäyrä nukkuu lumisen ajan talviunta, jolloin sen ruumiinlämpö laskee hieman ja sen hengitys on tavallista hitaampaa.
Suomessa mäyrä on riistaeläin ja sitä metsästetään luolakoiran avulla. Mäyrää metsästetään lähinnä turkisten vuoksi. Mäyrän karvoista on valmistettu laadukkaita partasuteja ja sen rasvasta saippuaa.
Mäyrän ulkomuodossa on paljon hellyttävää. Mutta petoeläin se silti on. Juuri sellainen, millaiseksi Luoja sen viisaudessaan loi.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä