Mikko Lehtonen näki yllättäen myös seurakuntavaalit osana minä-kulttuuria. Lehtonen oli mukana Journalismin päivässä Helsingissä, jossa pohdittiin muun muassa vihapuhetta.
Journalisteihin ja bloggaajiin kohdistuva negatiivinen nettipalaute on yleistynyt. Pääsääntöisesti se on suoraan henkilöön, ei asiaan käyvää.
Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen näki ajassamme kolme ”vihapuhemotivaattoria”.
– Aikamme suosii affektiivisuutta. Ihmiset pitää saada tuntemaan jotakin. Viihdeohjelmiakin uutisoidaan esimerkiksi näkökulmasta: kun joku on liikuttunut kyyneliin.
– Minä-kulttuuri on lyönyt itsensä niin hyvin läpi, että seurakuntavaalien teemakin on ollut ”Sinä olet tärkeä”, ei Jumala, tai ”me” vaan minä. Tästä seuraa suoraan kolmas: entä ne, jotka eivät julkisuuden vaatimuksesta huolimatta koe olevansa tärkeitä, mihin he sijoittuvat, Lehtonen kysyi.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen muistutti, että paljon puheena oleva sananvapaus ei oikeuta yltiöyksilölliseen käytökseen, jossa voidaan sanoa mitä sylki suuhun tuo.
– Sananvapaus on vain tekosyy oksentaa toisten niskaan. Käytös opitaan ensisijaisesti kotona. On huolestuttavaa kuulla koulujen viestiä siitä, että jo ainekirjoituksissa on samaa kielenkäyttöä kuin nettikeskusteluissa.
– Verbaalisilla oksennuksilla ei ole mitään tekemistä oikean sananvapauden toteuttamisen kanssa, Uimonen painotti.
PEN:in puheenjohtaja, juristi Jarkko Tontti muistutti, että kommentointiin voidaan puuttua myös lailla, jos Julkisen sanan neuvoston suositukset hyvästä journalistisesta tavasta eivät riitä.
– Laissa on edelleen voimassaolevat pykälät uskonrauhasta ja kansanryhmiä vastaan kiihottamisesta.
Vihapuhetta ja nettietikettiä käsiteltiin Journalistiliiton ja Jokesin järjestämässä Journalismin päivässä Helsingissä.
Ilmoita asiavirheestä