Vielä muutama vuosi sitten ajateltiin, että rötöstelevät pussikaljateinit ovat se suurimmassa syrjäytymisvaarassa oleva porukka. Nyt on herätty siihen, että meillä on kasvava joukko ujoja, hiljaisia ja sosiaalisissa tilanteissa pelkääviä nuoria, jotka syrjäytyvät kotiin. Tunnollisiin ujoihin ei toimi perinteisen erityisnuorisotyön asenne, jossa ”junnut täytyy laittaa kuriin”.
Ohjaus- ja toimintakeskus Messin diakoniseen nuortenpajaan ohjatut tai hakeutuneet nuoret eivät ole perinteisiä erityisnuorisotyön asiakkaita. Heidän syrjäytymisuhkansa on silti suuri.
– Meidän tyypilliset nuoremme ovat tunnollisia ja perfektionistisia, ujoja ja hiljaisia. He eivät pysty menemään suureen kouluun valtavan ihmisjoukon keskelle. He saattavat saada paniikkihäiriöoireita bussissa tai ruokalassa. He alkavat teini-iässä hätääntyä tajutessaan, että yhteiskunnassa kaikkien odotetaan olevan reippaita ja ulospäin suuntautuneita. Taustalla on usein hoitamatonta masennusta, ahdistusta ja surua, kuvailee nuorisodiakoni Hanna Kelokaski.
Maitohyllyn täyttäjältäkin vaaditaan sosiaalisuutta
Kelokaski arvelee, että aiemmin ujot ja syrjään vetäytyvät löysivät yhteiskunnassa helpommin itselleen oman paikan. Yhteiskunnan rakennemuutos on kuitenkin johtanut yhä tiukempaan taisteluun vähenevistä työpaikoista ja sosiaalisuus on ylikorostunut rekrytointiperusteena.
– Marketin maitohyllyn täyttäjänkin täytyisi olla reipas, puhelias ja ulospäin suuntautunut. Ei siis ole ihme, että ujot nuoret kokevat, ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia löytää sopivia tehtäviä. Monen opinnot keskeytyvät, kun nuori ei kerta kaikkiaan uskalla mennä työharjoitteluun.
Kotiin syrjäytyminen on valtava ongelma
Nettiaika on ujoille nuorille sekä pelastus että uhka. Ennen vanhaan ihminen harvoin syrjäytyi neljän seinän sisälle vain lukemaan kirjoja. Netissä nuorelle on tarjolla kokonainen maailma kodin seinien sisällä.
– Meillä on toiminnassa nuoria, jotka eivät olleet juurikaan poistuneet kotoaan jopa useaan vuoteen ennen pajatoimintaan pääsyään. Netin ulkopuolisessa maailmassa heillä ei ollut ainuttakaan ystävää. Toisaalta heillä saattaa olla kansainvälinen ja arvokas sosiaalinen verkosto ja turvallisia ihmissuhteita netissä.
Lempeä armollisuuspedagogiikka tehoaa
Messin pajatyöhön osallistuvat nuoret ovat törmänneet koulumaailmassa, kelassa ja työvoimaviranomaisten kanssa usein kehotuksiin ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni. Ujous ja ahdistus on saattanut aiheuttaa paljon poissaoloja, joista lopulta rankaistaan.
– Meidän nuoret eivät lintsaa, he pelkäävät. Heidän käytöksensä saatetaan tulkita motivaatio-ongelmaksi, johon on pyritty puuttumaan sanktioilla. Näitä nuoria sanktiot eivät kuitenkaan auta. Armottomuus ja rangaistukset vain pahentavat tilannetta.
– Meillä toiminnan lähtökohta on lempeys. Meillä ei nalkuteta eikä koroteta ääntä. Meillä ei tuomita. Työmme ydin on kehittämässämme armollisuuspedagogiikassa. Siinä uskotaan hitaaseen, lempeään, pitkäjänteiseen työhön ja syvään, henkilökohtaiseen kohtaamiseen.
Sydänjuuria myöten autetuksi
Messin diakonisessa nuortenpajassa ei tähdätä tuotoksiin kuten monissa muissa nuorten pajoissa. Käsityöt tai korjattu fillari ovat sivuasia. Messin paja-toiminnassa tärkein tuotos on nuori itse.
Nuoria autetaan yksilötyön kautta ja heidät rohkaistaan mukaan ryhmätoimintaan. Muutosten ei odoteta tapahtuvan hetkessä. Pajatoiminnassa voi olla tarvittaessa mukana vaikka kaksi vuotta.
Ryhmätoiminnassa laitetaan ruokaa, vieraillaan museoissa ja kouluissa tai tehdään käsitöitä. Yksilötyössä työntekijä keskustelee nuoren kanssa, asioi hänen kanssaan virastoissa tai käy hänen kanssaan lääkärissä sekä ohjaa tarvittaessa muun avun piiriin.
– Koska olemme diakoninen nuortenpaja, autamme kokonaisvaltaisesti. Tarjoamme yksin asuville nuorille myös ruoka-apua ja annamme harkiten avustuksiakin. Tavoitteemme on, että nuori kokee tulevansa sydänjuuriaan myöten autetuksi.
Rohkaisevia esimerkkejä
Viime keväänä Messiin tuli nuori, joka oli osallistunut paljon eri työpajoihin ja ollut monenlaisten toimenpiteiden kohteena. Elämä kuitenkin takkusi.
– Kun hän oli ollut puoli vuotta toiminnassamme, hän pääsi eroon pikavippikierteestä ja piinallisesta ujoudesta, isänsä kuoleman aiheuttamasta surusta ja koulukammostaan. Tällä hetkellä hän opiskelee onnellisesti. Nuori koki tulleensa syvästi kohdatuksi, kun sai sekä sielunhoitoa, apua talousasioidensa järjestelyyn että paljon tsemppausta ja rohkaisua opiskeluun, Kelokaski iloitsee.
Järjestäkää seurakunnissa ujojeniltoja
Hanna Kelokasken haaveena on, että Messin diakonisen nuortenpajan idea leviäisi kaikkialle Suomeen. Alkuun pääsee jo sillä, että on kahvinkeitin ja yksi henkilö, joka haluaa sitoutua armollisuuspedagogiikkaan.
– Seurakunnissa voisi myös järjestää ujojeniltoja. Niissä vahvin viesti pitäisi olla heti ovella: Älä pelkää. Nuorille voisi luvata, ettei heidän tarvitse sanoa ensimmäisessä tapaamisessa ääneen edes omaa nimeään, jos eivät halua.
Kelokaski suunnittelee tekevänsä vihkosen, jossa kerrotaan armollisuuspedagogiikasta ja jossa voisi olla sisältöehdotuksia ujojenillan kulkuun. Hän on puhumasta aiheesta Jyväskylässä Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä keskiviikkona 15.1.2014.
Ilmoita asiavirheestä