New Yorkin monet luterilaiset seurakunnat ovat onnistuneet nostamaan jumalanpalveluksissa käyvien määrää. Kuinka hyödyllisiä vapaakirkkotilanteessa hankitut amerikkalaiset opit ovat Suomessa, jossa on jo kokeiltu yhtä ja toista jumalanpalveluksen kehittämiseksi?
– Uskon että kirkkomme ovat myös samanlaisia. Ilmeisistä eroistaan huolimatta molemmat toimivat kilpailuhenkisissä yhteiskunnissa. Niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa olennaista on seurakuntalaisen kasvattaminen ja opettaminen messussa kävijäksi, kasteesta lähtien. Myös Suomessa te voisitte ajatella, että jumalanpalveluksesta tulkoon tapa. Tässä opetustyössä kirkolla on epäilemättä vuosien työ.
Onko rehellistä luonnehtia jumalanpalvelusta seurakunnan elämän keskukseksi, jos suuri enemmistö kirkon jäsenistä käy kirkossa erittäin harvoin, kuten kansankirkkotilanteessa elävässä Suomessa?
– Kyllä niin voi siinäkin tapauksessa sanoa. Teologisesti messu ja ehtoollisesta eläminen ovat luterilaisuudessa keskeisiä asioita. Ehtoollinen on luterilaiselle kristitylle elämän voima. Siitä täytyy vain tehdä kirkossa totta ja antaa kaikki kunnia Jumalalle.
Suomen kirkko arvostaa jäsentensä sitoutumista esimerkiksi kirkollisten toimitusten kautta. Miltä tämä vaikuttaa Yhdysvalloista katsoen?
– Seurakunnan jäsenyys alkaa aina kasteesta. Mutta seurakuntalaisille on opetettava, että kristittynä eläminen on muutakin kuin siirtymäriitti. Yhdysvalloissa saamme tiettyä etua siitä, että perinteessämme kirkkoihin ei kuuluta ensisijaisesti riittien vuoksi. Siksi jumalanpalvelus on meillä kenties yksiselitteisemmin seurakuntaelämän luonnollinen keskipiste.
Mielestänne monenkirjavien erityismessujen luomisessa pitäisi olla pidättyväinen. Miksi?
– Jumalanpalvelus ei ole evankelioimistilaisuus. Sinne on kutsuttava ihmisiä, jotta seurakunta kasvaisi. Sen tarkoitus on tulla yhteen ylistämään ja kiittämään Jumalaa. Monenlaiset gospel-, country & western- tai Elvis-messut ovat minusta vain temppuja, joilla ihmisiä houkutellaan kirkkoon. Sen sijaan heidät pitäisi kutsua Jumalan luokse. Tavallisessa messussa voi olla sopivasti annosteltuna erityismessujen musiikkia tai muita elementtejä.
Saako seurakuntalainen halutessaan olla jumalanpalveluksessa passiivinen sanankuulija, tarjoutumatta erilaisiin tehtäviin?
– Totta kai. Kaikki ovat kirkossa samanarvoisina Jumalan kutsusta. Jos ihminen tahtoo vain kuulla hyvän saarnan, hän on tervetullut jumalanpalvelukseen. Saarnan on sitten parasta olla hyvin tehty!
Ilmoita asiavirheestä