Jumala loi pitkähäntäiset ja pyöreäkorvaiset pikkujyrsivät. Niitä tuli paljon ja ne sopeutuivat elämään eri puolilla maapalloa.
Pohjoisen metsän kätköistä kipitti esiin hiirulainen. Se aivan vapisi kysyessään Jumalalta:
– Onko mahdollista piipahtaa talvisaikaan ihmisten asumuksissa?
– Miksi haluat niin tehdä, Jumala tiedusteli.
– Siellä on aina tarjolla suojaa ja sinne on hyvä varastoida metsän antia, vastasi hiiri.
Jumala sanoi, että kyllä se hänen puoleltaan käy. Ja siitä lähtien metsähiiret ovat tulleelta asuntoihin ja kesämökkeihin syyskylmien tultua.
Ihmiseltä ei lupaa kysytty, joten he laittavat ahkerasti loukkuja juuri metsähiiriä varten.
Metsähiiri eli isometsähiiri (Apodemus flavicollis) asuu kangas- ja sekametsissä ja pensaikkoisilla niityillä. Sitä tavataan tavallisena Etelä- ja Keski-Suomessa.
Ihminen törmää metsähiireen useimmiten asunnossaan tai kesämökillään. Joskus hiiriä tulee suorastaan ryntäämällä asumuksiin. Metsähiiri käy myös helposti pyydyksiin.
Metsähiiri on melko kookas, sillä on suuret korvat ja erittäin pitkä häntä. Selkä on kellertävänruskea, vatsapuoli valkoinen ja kaulassa on rusehtava vyö.
Pikkujyrsijöiden tavoin metsähiiri on kova lisääntymään. Naaraalla on vuodessa 2–4 poikuetta ja kussakin niistä on 3–6 poikasta. Se voi elää jopa kolme vuotta.
Jos järjestettäisiin äänestys söpöimmästä hiirestä, metsähiiri suurine mustine silmineen olisi varmasti voittajaehdokas.
Metsähiiren tai muun pikkujyrsijän näkeminen on onnenkauppaa. Ne piilottelevat päivisin ja liikkuvat öisin.
Seinänraosta tai ullakolta kuuluva rapina paljastaa, että joku on Jumalan luvalla tullut vieraisille.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä