Jumala loi hiiret ja myyrät. Ne täyttivät maan.
– Kumpia mahtaa olla enemmän, mietti Jumala ja lähetti enkelinsä tekemään pienjyrsijälaskentaa.
Enkelit lähtivät iloisin mielin matkaan, mutta palasivat pian allapäin takaisin.
– Emme erota hiiriä ja myyriä toisistaan.
– Anteeksi mitä, ihmetteli Jumala.
– Ne ovat niin samannäköisiä ja vikkeliä.
Eräs enkeli oli tuonut mukanaan hiiren ja myyrän. Jumala katsoi niitä ja totesi, että totta vieköön, kovin ovat saman oloisia.
Silloin Luoja tarttui toista pikku otusta korvista, venytti niitä hieman ja teki niistä ulkonevat. Lisäksi Jumala venytti otuksen häntää pidemmäksi.
– Tämä olkoon tästä lähtien hiiri, Jumala sanoi.
– Ja tätä pienikorvaisempaa ja lyhythäntäisempää kutsuttakoon myyräksi!
Enkelit erottivat jyrsijäheimot toisistaan, mutta ihmisille – joiden aistit ovat enkelien aisteja heikommat – vikkelän pikkujyrsijän tunnistaminen on hankalaa.
Myyrät eroavat hiiristä pienempien korviensa, lyhyemmän häntänsä, pyöreämmän päänsä ja olemuksensa ansiosta. Myyrät ja sopulit kuuluvat samaan heimoon.
Metsä- ja peltomyyrä ovat Suomen runsaslukuisimpia nisäkkäitä. Niiden kantojen vuosittaisista vaihteluista riippuu muun muassa pöllöjen pesinnän onnistuminen.
Myyrät ovat sikiävää joukkoa. Esimerkiksi metsämyyrällä on 2–4 poikuetta kesässä ja poikasia kussakin 3–9.
Myyrät ovat ihmisen kannalta vahinkoeläimiä. Ne syövät puiden ja pensaiden juuria. Myyräkuume on nimensä mukaan myyrien ihmiselle aiheuttama sairaus.
Pikkujyrsijät ovat piilottelevaa väkeä, vaikka niitä voi metsähehtaarilla olla satamäärin. Taivaallista kuurupiiloa!
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä