Jussi Rytkösen [Kotimaa-lehden] kolumnit ovat aina lukemisen arvoisia. Kiitos myös Saksan protestanttisten maakirkkojen synodin juutalaislähetystä koskevasta uutisesta ja siihen liitetyistä kommenteista.
Mikään muu uutinen pitkään aikaan ei ole pysäyttänyt minua niin kuin se. Olen pitkään tiennyt yksittäisistä teologeista ja ryhmistä, jotka edustavat näkemystä, ettei kristillinen lähetystyö koske juutalaisia. Vasta nyt nähdäkseni ensimmäistä kertaa kokonainen kirkko tulee samaan johtopäätökseen.
Niin kuin Rytkönen toteaa, taustalla vaikuttavat voimakkaat historialliset syyt: juutalaiset ovat kokeneet kristityissä maissa käsittämättömän suurta vääryyttä ja kärsimyksiä. Kysymys kuitenkin kuuluu, onko Saksan maakirkkojen vastaus kristittyjen syyllisyyteen oikea.
Uuden testamentin tutkijana en voi ymmärtää Saksan kirkkojen teologista johtopäätöstä, jonka mukaan kristillinen lähetystyö juutalaisten parissa kielletään Jumalan uskollisuuden ja Israelin valinnan vastaisina. Sen mukana hylätään Uuden testamentin keskeisin sanoma eli evankeliumi Kristuksesta, joka on tarkoitettu kaikille kansoille. Juutalaisille se kuuluu pikemminkin jopa ennen kuin pakanakansoille. Lähetysmatkoillaan Paavali meni aina ensimmäiseksi uuden kaupungin synagogaan pyrkien saamaan ensiksi sieltä vastakaikua sanomalleen.
Evankeliumin kuulumista kaikille ei korosta ainoastaan Paavali, jonka teksteistä asia tulee hyvin alleviivattuna esille, vaan se on koko Uuden testamentin peruslinjauksia. Paavalia vastustaneet juutalaiskristitytkään eivät tässä suhteessa eronneet hänen painotuksistaan, vaikka he Kristus-uskon ohella tahtoivat säilyttää juutalaisen elämäntavan.
Niin loukkaavalta kuin se muiden uskontojen edustajien kannalta voikin tuntua, kristinuskon ytimeen kuuluu pyrkimys saada kaikki maailman kansat ja ihmiset uskomaan Kristukseen. Jos tästä vakaumuksesta luovutaan, seurauksena on kaiken muunkin uskon keskeisen sisällön menettäminen. Se olisi sama kuin jos keskellä järven selkää kirkkoveneestä poistettaisiin tappi. Uppoaminen ei olisi välitön, mutta se olisi joka tapauksessa alkanut.
Sekä juutalaisten että pakanoiden parissa tehtävä lähetystyö ja evankelioiminen ovat aivan alusta alkaen kuuluneet kristinuskon ytimeen, eikä tehtävää ole koskaan peruutettu. Jotain hyvin vakavaa on tapahtumassa kristillisessä maailmassa, jos Saksan protestanttisten kirkkojen päätös leviää laajemmallekin. Periaatetta, että myös juutalaiset ovat oikeutettuja evankeliumiin ja tarvitsevat sitä kaikkien muiden ihmisten tavoin, ei voida horjuttaa ilman suurta vahinkoa koko uskolle.
Kokonaan eri asia on se, kuinka hienovaraisesti ja historiasta oppia ottaen lähetystyötä käytännössä tehdään erityisesti juutalaisten parissa. On myös eri asia, jos ajatellaan, että tietyissä oloissa evankeliumin julistamiselle ei ole edellytyksiä, kuin julistettaessa se kokonaan kielletyksi tai turhaksi. Keskinäinen kunnioitus ja ystävyys juutalaisten kanssa sekä uskontodialogi eivät ole ristiriidassa kristillisen kirkon perustehtävän kunnioittamisen ja siitä kiinnipitämisen kanssa.
Itsekin juutalainen, apostoli Paavali kirjoitti (Room. 1:16): Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
Kirjoittaja on professori emeritus.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kolumni: Eikö Jeesus olekaan ainoa tie Jumalan luo?
”Juutalaislähetyksen lopettaminen on surullinen päätös”
Matti Repo: Juutalaisten kansanmurha on pakottanut Saksan kirkot itsekritiikkiin
Timo Vasko: Juutalaistenkin tie Jumalan luo käy Jeesuksen kautta
Saksalaiskirkko lopettaa juutalaislähetyksen – näin asiaa kommentoi Lähetysseuran Rissanen
Ilmoita asiavirheestä