Helsingin piispa Teemu Laajasalo käsitteli Kotimaassa (7.6.) julkaistussa mielipiteessään
Kirkko ja kaupunki -lehteä ja kysyi ”Julistusta vai journalismia?”. Hän pohti, tulisiko lehteä kehittää nykyistä markkinahenkisemmäksi Finnairin asiakaslehden tapaan. Samalla hän kyseli, onko seurakuntayhtymä julkisyhteisönä oikea toimija kustantamaan Kirkkoa ja kaupunkia. Piispa osui ajankohtaiseen, mutta myös herkkään teemaan.
Lehden nykyinen päätoimittaja Jaakko Heinimäki
torjui viikkoa myöhemmin piispan näkemykset tässä lehdessä. Edellinen päätoimittaja Seppo Simola, jonka luomus nykyinen Kirkko ja kaupunki on, antoi piispalle täystyrmäyksen. ”Piispa sorkkii sananvapautta”, hän jylisi mielipiteensä otsikossa (Kirkko ja kaupunki 21.6.). Vallankäyttäjänä piispa puuttui hänelle kuulumattomalla tavalla journalistisen laatulehden asemaan ja tehtävään. Onko Simola oikeassa? Mielestäni vain osittain.
***
Varsinaisesti Kirkko ja kaupunki on seurakuntalehti, joka lähetetään osoitteellisena jakeluna seurakuntien jäsenille. Seurakuntalehden tehtäviä ovat seurakunnan jäsenyyden tukeminen, seurakuntien toiminnasta tiedottaminen sekä kirkon uskoon, oppiin ja kasvatukseen liittyvät kysymykset. Nämä kuuluvat selkeästi piispallisen kaitsennan piiriin.
Simolan päätoimittajakaudella Kirkko ja kaupunki otti itselleen vapaan kirkollisen lehden roolin. Tässä lehti astuu samalle tontille, jolla perinteisesti ovat toimineet tutut kirkolliset tilattavat lehdet, kuten Kotimaa ja Sana.
Vauraiden seurakuntayhtymien resursoimana Kirkosta ja kaupungista on kehittynyt journalistinen laatulehti, joka tukkii vaatimattomilla resursseilla varustetuilta tilattavilta lehdiltä, erityisesti Kotimaalta, markkinat. Uuden roolinsa osalta Kirkko ja kaupunki on markkinahäirikkö. Tämä on lehden tehtäväalue, johon piispa sananvapauden nimissä ei saisi puuttua.
Välttämätön kysymys on, mikä on pääkaupunkiseudun seurakuntien kannalta todella tärkeää. Tämän keskustelun aika on nyt.
Piispa Irja Askola korosti kirkon ja seurakuntien moniäänisyyttä. Tähän tilanteeseen istuu huonosti monopoliasemaansa vaaliva yksiääninen Kirkko ja kaupunki. Vähintä olisi, että seurakunnat sallisivat seurakuntalaisille valinnanvapauden ottaa vastaan joko Kirkko ja kaupunki tai Kotimaa.
Valinnanvapaus olisi nykyaikaa ja tarjoaisi Kotimaalle mahdollisuuden uudistua kilpailukykyiseksi lehdeksi Kirkon ja kaupungin rinnalle. Seurakuntien tapahtumaliite voidaan panna yhtä lailla kummankin lehden väliin.
Kirjoittaja on opetusneuvos Helsingistä. Mielipidekirjoitus on julkaistu 5.7.2018 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Kuvat: Kirkko ja kaupungin verkkosivuilta. Kuvankäsittely: Freija Özcan.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.