Julkinen keskustelu uskonnoista ja maailmankatsomuksista on monikulttuuristuvassa Suomessa lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Toisaalta suomalaista keskusteluilmapiiriä ovat leimanneet mielipiteiden kärjistyminen, koventuneet asenteet, nettitrollaaminen ja vihapuhe. Ymmärtämisen kuilut ovat kasvaneet ja ihmisten todellisuudet eriytyneet.
Suomalainen uskonnollinen kenttä on 2000-luvun aikana monipuolistunut, mutta luterilaisella kirkolla on edelleen merkittävä rooli ja uskonnollinen valta-asema. Siksi se kantaa yhä eräänlaista kollektiivista uskonnollista vastuuta, erityisesti mediassa, halusi se sitä tai ei. Tämä voi olla kirkolle paitsi taakka, myös hyvä mahdollisuus.
Keskustelua käydään usein julkisesti, mutta ihmiset elävät ja kohtaavat toisiaan paikallisesti. Paikallistasolla asioita voidaan myös ratkoa ja ihmisiä oppia ymmärtämään. Siksi paikallisseurakunnan rooli uskontojen välisessä keskustelussa on merkittävä.
***
Haastamme luterilaisia seurakuntia ottamaan nykyistä aktiivisemman roolin oman alueensa uskontojenvälisessä keskustelussa. Hyviä kokemuksia alueellisesta uskontodialogista on esimerkiksi Vantaan Korson ja Rekolan seurakunnissa, joissa on järjestetty uskontodialogeja ja uskontojen yhteisiä rauhankävelyitä. Muuallakin on tehty hyviä avauksia.
Seurakunnissa on töissä uskonnollisten kysymysten ja toisaalta sosiaalisten ongelmien parissa toimivia asiantuntijoita. Nämä asiantuntijat voisivat uskontodialogin avulla palvella koko paikallisyhteisöä. Luterilainen seurakunta on luonteva avainpelaaja tarjoamaan sekä fyysisen että henkisen tilan erilaisten uskontojen ja maailmankatsomusten rakentavalle dialogille. Sellaiselle on todellisuuksiltaan eriytyneessä yhteiskunnassa vahva tarve!
Uskontodialogin edistäminen nousee kirkon itseymmärryksestä, sillä kristinusko on syntynyt toisen uskonnon sisällä ja elänyt historiansa aikana jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden maailmankatsomusten kanssa. Kirkko on alusta asti suhtautunut vakavasti maailmaan ja toimintaympäristöön, jossa kulloinkin eletään. Se on pyrkinyt toimimaan avoimena muille ja uskollisena omalle perustehtävälleen.
Kirkossa käytetään paljon energiaa siihen, kuinka tavoittaa (nuoria) aikuisia ja olla relevantti toimija heidän elämässään. Aktiivinen rooli uskontodialogissa vahvistaisi seurakunnan roolia uskottavana ja tarpeellisena toimijana juuri alueella asuvien aikuisten keskuudessa. Samalla se tarjoaisi mahdollisuuden tutustua muihin ajattelutapoihin ja ymmärtää omaa uskontoaan. Vielä jos uskontokeskustelu toteutettaisiin yhteistyössä kunnallisten toimijoiden, oppilaitosten ja kansalaisjärjestöjen kanssa, kaikki hyötyisivät.
Heikki Nenonen, yhteyspäällikkö, pappi, Kirkon Ulkomaanapu
Stiven Naatus, asiantuntija, oppilaitosyhteistyö, Kirkkohallitus
Kuva: Olli Seppälä. Uskontojen rauhankävely Kirkkopäivillä Turussa toukokuussa 2017.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.