Miikka Ruokasen (kuvassa) uudessa juhlakirjassa Opin poluilla (STKSJ 275) on hänen isoveljensä, päätoimittaja Tapani Ruokasen veljestään kirjoittama artikkeli. Professori Miikka Ruokanen, pikkuveljeni kertoo muutamilla piirroilla jotakin Helsingin yliopiston dogmatiikan oppituolin haltijasta ja tämän nuoruusvuosista vanhemman veljen silmin katsottuna. Miikka Ruokanen täytti hiljattain 60 vuotta.
Tapani Ruokasen mukaan ”psykologit voisivat löytää päteviä selityksiä Miikan tuleviin rooleihin asemasta perheemme keskimmäisenä lapsena, ja luultavasti nämä analyysit olisivat aivan oikeita.”
Miikka Ruokasen taustalla on myös Rovaniemen 1960-luvun nuorisoherätys sekä lukiovuodet Britannian Atlantic Collegessa. Se merkitsi Ruokaselle eroa nuorten raamattupiiristä, jota hän veti, mutta uusi tekniikka auttoi yhteydenpidossa kotipuoleen: ”Etäisyys ei kuitenkaan ollut ylivoimainen este, sillä Miikka lähetti Walesista äskettäin muotiin tulleita kannettavan kasettinauhurin äänitteitä, ”Miikan lähetyskirjeitä” rovaniemeläisille. Hän ohjasi laumaansa kuin apostoli ikään, antoi ohjeita ja opetti kristillisen uskon perusteita. Miikan taipumus, halu ja kyky toimia opettajana alkoi ilmetä jo varhaisessa vaiheessa”, Tapani Ruokanen kirjoittaa.
Miikka Ruokasen kollega, ekumeniikan professori Risto Saarinen kirjoittaa oman raamattuteologisen käsityksensä kehittymisestä artikkelissa Ydinkohdat ja Morian portti. Raamatun teologisen tulkinnan jäljillä. Kirjoituksen taustana ovat hänen yhteiset työvuotensa ja kokemuksensa Ruokasen kanssa akateemisessa maailmassa.
Saarinen kertoo ensinnäkin olleensa aina viehtynyt reformaation sola scriptura (yksin Raamattu) -periaatteeseen. ”Kun monet oppikeskusteluja harjoittavat akateemiset teologit ajan mittaan viehtyvät katoliseen traditioperiaatteeseen, minusta on tullut yhä vakaampi yksin Raamattu -periaatteen kannattaja.”
Jo Saksan-opiskeluvuosiensa vaikutusta Saarinen arvelee olevan, että hän ajattelee ”raamattuteologian olevan pohjimmiltaan ”annettua” ilmoitusteologiaa, ei luonnollista teologiaa (valistuksen tapaan) eikä myöskään kirkollisen virkateologian osa-alue (katolisen ja ortodoksisen teologian tapaan). Mikäli kristinusko katsoo olevansa kirjauskonto, sen on nähdäkseni suotava peruskirjalleen jokin erityinen status tämän uskonnon lähteenä”, Saarinen kirjoittaa artikkelissaan.
Lue myös: Ruokaselle ja Knuutilalle juhlakirjat
Ilmoita asiavirheestä