Teologian tohtori Mika KT Pajunen aloitti tällä viikolla Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtajana. Sitä ennen hän työskenteli viisi vuotta arkkipiispa Kari Mäkisen teologisena erityisavustajana.
Millaista on työ Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtajana?
– Hiljaisuuden ystävät on kristillistä spiritualiteettia tukeva yhdistys. Olen sen ainoa palkattu työntekijä. Työhöni kuuluu kaikki mahdollinen. Nyt aluksi olen tutustunut yhdistykseen, sen talouteen, toimistonpitoon ja lehden tekoon.
– Aiemmin tehtävänäni oli tukea arkkipiispaa hänen virkansa hoidossa. Nyt minulla on mahdollisuus tukea hiljaisuuden ystäviä. Aiemmin, jos tehtäväni sitä vaativat, tein jotain sisällöllistä tai keitin vaikka kahvia. Tietyllä tapaa sama jatkuu nyt.
Tunnet hyvin myös anglikaanikirkon. Miten se on vaikuttanut kirkkokäsitykseesi?
– Minut on vihitty papiksi palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla. Helsingin silloinen piispa Eero Huovinen vihki minut papiksi, mutta vokaatio tuli anglikaaniselta kirkolta. Siitä lähtien olen ollut kahden kirkon pappi. Se tarkoittaa minulle sitä, ettei paikalliskirkko tai tunnustuskunta ole ainoa totuus.
– Jos puhutaan kirkosta, minulle se tarkoittaa ensisijaisesti ajan ja paikan todellisuuden ylittävää Kristuksen kirkkoa. Kristuksessa me olemme yhtä ja siksi meidän on otettava toinen toisemme huomioon. Ykseys ei perustu samanmielisyyteen vaan siihen, että me uskomme Jeesukseen.
Käännät päivittäin anglikaanien hetkipalveluksen rukouksen sosiaaliseen mediaan. Miten tapa on syntynyt?
– Anglikaanisena pappina työhön kuuluivat päivittäiset hetkipalvelukset. Siitä tuli elämäntapa. Niiden rukoukset ovat kauniita, mutta tärkeämpää on, että puhumme uskosta ja Jumalasta julkisessa tilassa, jota sosiaalinen mediakin on.
– Jos menetämme kirkkona kielen puhua Jumalasta, alamme voida huonosti. On hengellistä hyvinvointia edistävää toimintaa, että ihan avoimesti puhutaan Jumalasta ja rukoillaan eli tehdään sitä, mitä varten kirkko on olemassa.
Miten arvioisit kirkon muuttuneen tällä vuosikymmenellä?
– Nyt ihmisten on helpompi puhua ja olla sitä mieltä, mitä ovat. Samalla uskonnollinen vallankäyttö on tullut yhä selvemmin näkyviin. Siitä nousee monen kristityn paradoksi: mitä enemmän on tilaa puhua, sitä selvemmin näkyvät jännitteet suhteessa siihen, mitä kirkko instituutiona opettaa.
– Meidän ajassamme muutos on myös sitä, että siirrymme uskosta oikeaoppisina lauselmina siihen, että usko on oikeaa, merkityksellistä elämää. Tästä näkökulmasta kaikki institutionaalinen vallankäyttö näyttäytyy helposti väkivaltana. Koska kyse on kuitenkin Jumalan perheväestä, niin silloin kun kristityt riitelevät keskenään, siitä tulee todella rumaa perheväkivaltaa.
Mitä annettavaa hiljaisuuden liikkeellä on tällaisina aikoina?
– Jos pysähtyy kuuntelemaan itseään, huomaa, minne on menossa. Kun kristitty tekee näin, hän huomaa, että tätä elämää eletään yhdessä lähimmäisten ja Jumalan kanssa.
Kuva: Pasi Leino. Hiljaisuuden ystävien uusi toiminnanjohtaja Mika KT Pajunen on työskennellyt anglikaanisen kirkon pappina. Niistä ajoista tavaksi jäi päivittäisen hetkipalveluksen rukouksen julkaiseminen sosiaalisessa mediassa.
Lue myös:
Hiljaisuuden Ystävien uudeksi toiminnanjohtajaksi arkkipiispan erityisavustaja Mika Pajunen
Arkkipiispan avustaja: Olen sekä luterilainen että anglikaani
Ilmoita asiavirheestä