Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) vuonna 2012 hyväksymän dokumentin Kirkko: Yhteistä näkyä kohti suomennos julkistettiin viime viikolla Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) julkaisusarjassa.
Englanninkielinen alkuperäisteksti on nimeltään The Church: Towards a Common Vision.
Julkaisu on merkittävä ekumeeninen ja kirkko-opillinen dokumentti, koska sen takana on monia varsin eri tavalla ekklesiologiasta eli kirkko-opista ajattelevia kirkkoja.
Ekumenian pyörät pyörivät joskus hitaasti. Tarkoitus kuitenkin on, että lähivuosina Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkot antaisivat maailmanjärjestölle lausuntonsa dokumentista.
Toinen dokumentin suomenkielisen laitoksen toimittajista on Kirkon ulkoasiain osaston teologisten asiain yksikön johtaja Tomi Karttunen. Hänen mukaansa Kirkko: Yhteistä näkyä kohti tuo selvästi esiin saavutetun ekumeenisen yhteisymmärryksen kirkon perusluonteesta ja ydintehtävästä, joka kytkeytyy Kolmiyhteisen Jumalan pelastussuunnitelmaan.
– Yhteys Pyhään Kolminaisuuteen eli ”koinonia” kirkon elämän lähteenä avaa näkymän yhteisen uskon, sakramentaalisen elämän sekä lähetyksen ja diakonian yhteenkuuluvaisuuteen. Erityisesti tämä toteutuu liturgiassa, siis ehtoollisjumalanpalveluksessa.
Karttusen mukaan asiakirja kirkastaa käsitystä kirkon identiteetistä osoittamalla yhteisen perustan.
– Siinä kuvataan yhtäältä sitä, miten kirkkokäsityksessä sekä monissa muissa uskon sisällön asioissa kirkkojen käsitykset ovat lähentyneet toisiaan. Toisaalta osoitetaan myös niitä asioita, joita tulee vielä työstää, Karttunen sanoo.
Opit kirkon virasta ja kasteesta vielä esteenä yksimielisyydelle
Mitään ekumeenisesti valmista ja ongelmatonta yhteisymmärrystä ekklesiologiasta asiakirja ei pyri kuvaamaan. Karttusen mukaan avoimia kysymyksiä jää edelleenkin.
– Kuten asiakirjakin toteaa, ekumeeniset dialogit ovat osoittaneet, että kirkon virkaan liittyvät kysymykset ovat merkittävä este ykseyden tiellä ja että tulee pitää ensisijaisena ja kiireellisenä pyrkimystä löytää tie niiden voittamiseksi.
Kastetta ja ehtoollista koskeva yhteisymmärrys on Karttusen mukaan lisääntynyt, mutta vielä on matkaa siihen, että kaikki voisivat esimerkiksi vastavuoroisesti tunnustaa toistensa kasteen. Myös käsitys maailmanlaajaa ykseyttä palvelevasta virasta sekä paikallisen ja universaalin kirkon välisestä suhteesta edellyttää vielä visiointia ja kehittelyä, Karttunen toteaa.
”Dokumentti on kuin peilisali”
Kirkko: Yhteistä näkyä kohti –teoksen suomentaja on Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa työskentelevä teologian tohtori Minna Hietamäki. Hän on myös Suomen ekumeenisen neuvoston hallituksen ja kirkon ulkoasiain neuvoston jäsen.
Hän vertaa uutta dokumenttia peilisaliin, joka antaa näkökulmasta katsojalle monia eri kuvia.
– Dokumenttia kääntäessä ja tutkiessa huomaan sen valtaisan työn, jota on tehty, ja kiitettävän lopputuloksen. Tämä teksti haastaa meidät yksilöinä ja kirkkoina puhumaan kirkosta. Mielestäni se antaa myös mahdollisuuden iloita siitä moneudesta, jota me kirkko-opissa ekumeenisesti voimme nähdä.
Dokumentin ”ongelmapuolella” Hietamäki kiinnittää huomiota dokumentissa myös siihen, että jotkut kirkot suhtautuvat myös tiettyihin kirkko-opillisiin kysymyksiin eri tavalla riippuen siitä, tapahtuvatko ne omassa tunnustuskunnassa vai sen ulkopuolella.
– Ekumeenista huomaavaisuutta voidaan siis osoittaa silloin, kun se tapahtuu oman kirkkokunnan ulkopuolella mutta ei silloin, kun on kyse omasta lähiyhteisöstä. Joskus omaa tunnustuskuntaidentiteettiä voidaan käyttää myös kieltäytymisen syynä.
Asiakirja miltei vaikenee naispappeuden
Oma lukunsa dokumentissa on Hietamäen mukaan se, että monista hyvistä puolistaan huolimatta se ei ota riittävästi kantaa sukupuolien tasa-arvon ja edustuksen kysymykseen.
– Dokumentin kappaleissa 45–57 käsitellään pappisvirkaa. Naisten mahdollisuuteen toimia pappeina viitataan vain hyvin lyhyesti toteamalla, että virka on perinteisesti rajattu koskemaan vain miehiä. Tätä toteamus tekee surulliseksi eikä välttämättä rohkaise lukijaa jatkamaan lukemista. Itse asiassa tämä kommentti luo epävarmuutta siitä, onko naisten mahdollisuus saada pappisvihkimys ylipäätään lainkaan ekumeenisten keskustelujen agendalla, Hietamäki sanoo.
Sukupuoleen liittyvät keskustelut ovat kuitenkin Hietamäen mielestä jotakin sellaista, joka välttämättä kuuluu meidän olemassaoloamme koskevaan määrittelyyn. Se ei hänen mielestään voi missään tapauksessa olla asia, josta ei pitäisi puhua – myös kirkko-opillisissa ekumeenisissa dokumenteissa.
– Jumala on luonut meidät kuvakseen, miehiksi ja naisiksi. Joka tapauksessa dokumentissa luonnehdittu koinoninen lähestymistapa haastaa meitä kävelemään tämän dokumentin kuvaamaan peilisaliin ja puhumaan toisillemme siitä, mitä näemme, ajattelemme ja tunnemme monenlaisten eri kuvien keskellä.
Dokumentti on seurakuntatyössä pikakurssi ekumenian ytimeen
Merkittävä ekumeeninen dokumentti on nyt suomennettu ja seuraavaksi siihen pitäisi kirkon kaikilla tasoilla perehtyä. Tomi Karttunen, miksi esimerkiksi seurakuntatyötä tekevien pitäisi tähän asiakirjaan nyt tarttua?
– Tämä asiakirja haluaa palvella sitä, että voisimme elää täydemmin kirkkona. Uudistuminen lähtee liikkeelle ennen muuta kirkon elämän lähteiltä ammentamisesta sekä ykseyden ja erilaisuuden välisestä luovasta jännitteestä. Asiakirja voi auttaa keskittymään olennaiseen, niin että lopulta kehälliset asiat eivät murenna keskinäistä yhteyttä ja samalla koko työn perustaa, Karttunen sanoo.
Parhaimmillaan asiakirja voi Karttusen mukaan kannustaa olemaan rohkeasti oma itsensä.
– Se voi kohentaa omaa luterilaista identiteettiä avaamalla samalla näkymän ehkä yllättävänkin laajaan yhteiseen perustaan toisten kristittyjen kanssa. Yhden 50-sivuisen kirjan lukemalla voi päivittää tietonsa ekumeenisten keskustelujen nykytilanteesta sekä saada pontta kirkon hengellisen olemuksen pohdintaan. Tällä tavoin se voi koskettaa ja inspiroida kaikkea paikallisseurakunnan toimintaa – strategian laadinnasta arkisiin yksityiskohtiin, Tomi Karttunen sanoo.
Lue
Kirkko: Yhteistä näkyä kohti
-julkaisu.