Pakolaislapsi Jeesuksen tarina pohditutti vuoden kristillinen kirjan valitsevaa Mikael Pentikäistä.
Valitset pian vuoden kristillisen kirjan, mitä olet oivaltanut finalisteja lukiessasi?
– Täytyy sanoa, että kilpailuun on valittu kuusi aika erilaista kirjaa eikä näistä ole helppoa valita parasta. Olen todennut itselleni, että valitsen sen, joka tuntuu parhaalta ja sopivan omaan elämäntilanteeseen ja mielenmaisemaan.
– Jokaisen kirjan äärellä on tullut tehtyä reunahuomioita. Esimerkiksi kun luin Thurénin ansiokasta raamattuopasta, oli mielenkiintoista pohdiskella pakolaiskriisin valossa Uuden testamentin luonnetta ja pakolaislapsi Jeesuksen tarinaa.
Millaista kirjallisuutta itse luet vapaa-aikanasi?
– Viime aikoina vapaa-aikaa on ollut heikonlaisesti. Suomen Yrittäjien toimitusjohtajana aika menee aika lailla työn hoitamiseen. En pysty lukemaan niin paljon kuin mieli tekisi. Kun aikaa on, pyrin lukemaan kaunokirjallisuutta sekä työtä tukevaa kirjallisuutta. Elämäkertoja luen mielelläni, kuten myös vieraskielistä kirjallisuutta kielitaidon ylläpitämiseksi.
Kirkon tulevaisuuskomitea on julkaissut vastikään mietinnön kirkon tulevaisuudesta. Millaisena itse näet sen?
– Kun olen noita kirjoja lukenut, jotka käsittelevät kirkon historiaa ja jopa juutalaisten historiaa kuninkaiden ajoilta, en ole huolissani kirkon tulevaisuudesta. Kirkolla on takana sen verran vahvat voimat, että sillä on aina sellainen paikka ihmisten maailmassa, mikä sille kuuluu.
– Monet asiat koettelevat kirkon vahvaa asiaa meilläkin. Porukkaa kuuluu entistä vähemmän kirkkoon, ja kirkon on opeteltava toisenlainen tapa toimia. Vaatii rohkeita uudistuksia ja sen miettimistä, mikä tässä ajassa on kirkolle tärkeintä.
Suomen Yrittäjät oli otsikoissa viime kesänä paikallisen sopimisen takia. Mitä muita haasteita Suomen Yrittäjillä on?
– Olisi pystyttävä luomaan sellaiset olot, että yrittäjät pystyvät palkkaamaan ihmisiä töihin. Työttömyys on Suomen suurin ongelma, valtava inhimillinen tragedia. Se ruokkii syrjäytymistä, joka on usein periytyvää. Samalla se on yli puolen miljoonan ihmisen osaamisen haaskaamista talouden ulkopuolelle. Sen hoitamisesta on kertynyt jo seitsemän miljardin lasku, joka lankeaa velkana lapsillemme.
– Minua vaivaa se, että tiedämme lääkkeet, joilla työttömyyden saisi nujerrettua, mutta emme käytä niitä. Ei tarvitsisi tehdä kuin samat asiat kuin muissa Pohjoismaissa tai Saksassa. Ne jätetään kuitenkin tekemättä, koska poliittinen rohkeus ei riitä.
Suomen talouden tulevaisuudessa on näkynyt merkkejä paremmasta. Mihin meidän olisi nyt keskityttävä?
– Nyt pitäisi uskaltaa nostaa purjeet. Meidän pitäisi lisätä rohkeasti paikallista sopimista, mikä vahvistaisi yritysten kykyä palkata ihmisiä ja investoida. Nykyään työllistäminen on iso riski pienelle yritykselle. Pahimmillaan virherekrytointi uhkaa kaataa koko firman. Myös sosiaalitukijärjestelmää on uudistettava niin, että aina kannattaa mennä töihin. Meillä ei ole varaa elättää näin suurta väkeä työelämän ulkopuolella.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Vuoden kristillinen kirja 2016 -kilpailun finalistit valittu – voittajan päättää Mikael Pentikäinen
Mikael Pentikäinen: Katsomuksellinen journalismi kuuluu laatumediaan
Ilmoita asiavirheestä